Peter Pan - poika, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Kävimme tällä viikolla Suomenlinnan kesäteatterissa katsomassa Ryhmäteatterin Peter Pan - poika, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi -näytelmän. Esitykset jatkuvat vielä elokuun loppuun asti, joten tästä tutkimaan lisätietoja Ryhmäteatterin nettisivuilta ja varaamaan lippuja! :)

Kuva: www.ryhmateatteri.fi

Peter Pania näyttelee Riku Nieminen, ohjauksesta ja dramatisoinnista vastaa Juha Kukkonen. Muissa rooleissa nähdään Robin Svartström, Sanna Warsell, Alina Tomnikov, Elias Keränen, Nestori Hellgren, Annika Poijärvi, Samu Loijas, Aarni Kivinen, Juha Suihko, Juha Pulli, Kimmo Korpela ja Pasi Warsell. Lavastussuunnittelusta vastaa Janne Siltavuori, puvustussuunnittelusta Niina Pasanen, valaistussuunnittelusta Miina Kultanen, äänisuunnittelusta Jussi Kärkkäinen, sävellys: Jukka Hannukainen ja Jussi Kärkkäinen, maskeeraussuunnittelusta vastaa Riikka Virtanen, näyttelijöiden lennätyksestä vaijereiden varassa Pasi Warsell sekä taistelukoreografioista Oula Kitti. Upea porukka, upea esitys!

Kuva: www.ryhmateatteri.fi

Esitys oli kokonaisuutena hyvä, kaikki osa-alueet toimivat! Koko teatterilavaa käytettiin hyväksi, vaikka lava Suomenlinnan Hyvän Omantunnon linnakkeessa ei varmasti ohjauksen, lavastuksen ja koreografioiden suunnittelussa ole helpoimmasta päästä. Yleisökin on jaettu kahteen osaan "teatterisalia", mikä otettiin myös hyvin huomioon.

Kuva: www.ryhmateatteri.fi

Erityisesti pidimme hienoista taistelukohtauksista! Oula Kitin taistelukoreografiat sekä maassa että vaijereiden varassa ilmassa olivat upeita. Ovat varmasti vaatineet tunteja ja tunteja harjoittelua, ettei vahingossa huitaise kollegalta miekalla korvia irti! Respect, en kyllä itse varmaan ikinä oppisi! :)

Kuva: www.ryhmateatteri.fi

Peter Pan on kielletty alle 7-vuotiailta ja olen samaa mieltä, vaikka en lapsista mitään tiedäkään. Kokemuksen syvällä rintaäänellä siis sanon :D että sen verran "rajuja" (ehkä vähän liian voimakas sana) kohtia jutussa oli. Mutta lapsiakin katsomossa oli paljon ja tuntuivat tykkäävän. Muutenkin yleisö eli hyvin mukana koko ajan, joten todistettavasti esitys oli varsin mukaansa tempaava!

Tässä vielä esittelytekstiä Ryhmäteatterin sivuilta:

Kesällä 2012 Ryhmäteatterissa nähdään uusi näyttämösovitus J.M. Barrien rakastetusta klassikkotarinasta Peter Panista, pojasta, joka oppi lentämään onnellisten ajatusten avulla, mutta ei koskaan halunnut kasvaa aikuiseksi.

Peterin ilmestymisestä Leenan, Jukan ja Mikon huoneeseen alkaa huikea seikkailu Mikä-Mikä-Maahan, taianomaiseen paikkaan, kadonneiden poikien, merirosvojen ja intiaanien maailmaan, jossa Peterin arkkivastustajana on hirvittävä kapteeni Koukku, harvahampaisten ja raakkuvakurkkuisten merirosvojen johtaja.

Ryhmäteatterin näyttämöversio lähestyy mukaansatempaavaa tarinaa J. M. Barrien alkuperäisteoksen henkeä kunnioittaen ja paljastaa, ettei Peter Pan ehkä olekaan se velikulta, jota on totuttu odottamaan, vaan pikemminkin hyväksyntää kaipaava pieni poika, jonka on ollut pakko kehittää omat selviytymiskeinonsa pärjätäkseen vaaroja vilisevässä Mikä-Mikä-Maassa. Rohkean ja uljaan seikkailijan sisimmässä asuu ikuinen kapinallinen, joka osaa olla myös raivostuttavan vastuuton ja mielentiloiltaan oikukas.

Peter Pan käsittelee aikuiseksi kasvamiseen liittyviä ongelmia, ystävyyttä, yksinäisyyttäkin, mutta se on myös traaginen tarina rakkaudesta. Leena ihastuu Peteriin ja hänestä tulee äitihahmo railakkaalle Kadonneiden poikien joukolle. Lopulta vaihtoehdoiksi jää joko loppumaton lapsuus Peterin kanssa Mikä-Mikä-Maassa tai aikuistuminen ja paluu kotiin.

 Kannattaa siis varata liput heti, kun niitä on vielä jäljellä ja ruveta suunnittelemaan retkeä Suomenlinnaan! :) Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Stella Polaris

Kävimme joku aika sitten katsomassa Stella Polaris -improvisaatioteatteriesityksen. Mieheni on mukana improteatteriryhmässä nimeltään Riskiryhmä, joten aihe kiinnostaa kovasti. Ja improvisaatioteatteri on niin älyttömän hauskaa, olen tainnut täälläkin hehkuttaa ennemmin! :)

Kuva: stella-polaris.fi

Stella Polaris -teatteri sijaitsee Kaapelitehtaalla Helsingissä. Sali on juuri mukavan kokoinen, ei iso ei pieni, katsojia mahtuu n. 150. Näyttelijät vaihtelevat esityksittäin, meille improvisoivat

Jami Hyttinen (Kuva: stella-polaris.fi)

Micke Rejström (Kuva: stella-polaris.fi)

Teijo Eloranta (Kuva: stella-polaris.fi)

Jussi Vatanen (Kuva: stella-polaris.fi)

 Musiikista vastasi...

Hannu Risku (Kuva: stella-polaris.fi)

...ja valoista

Marianne Lagus (Kuva: stella-polaris.fi)

Nauraa sai taas ihan maha kipeänä! Esityksen alussa kysyttiin yleisöltä näytelmälle nimi. Siitä se ajatus sitten lähti seuraavaksi kahdeksi tunniksi. En pysty lopettamaan ihmettelemistä, miten jotkut vaan voivat vetää hatusta ihan uskomattomia juonia ja juttuja. Lopputulos kun on yleensä niin hauska! :) Suosittelen lämpimästi! :)

Tässä vielä pari Stella Polariksen pressikuvaa:

Kuva: stella-polaris.fi

Kuva: stella-polaris.fi

Teatterikorkeakoulun esityksiä

Hei jippii, lukijoita on putkahtanut yhtäkkiä lisää vaikka kuinka monta ja Facebookissakin fanien lukumäärä kasvaa. Tämäpäs mukavaa, kiitos vain ja tervetuloa lukemaan mun höpöttelyitä! :)

Ajattelin vinkata Teatterikorkeakoulun opiskelijoiden esityksistä, täältä voi käydä lukemassa lisää. Ollaan käyty mieheni kanssa useampiakin katsomassa ja täytyy sanoa, ettei kyllä ikinä ole tarvinnut tylsistyneenä esityksestä pois lähteä. Selitän paremmin tuolla alempana mitä tarkoitan. :) En itsekseni saisi ikinä aikaiseksi lähteä esityksiä katsomaan, mutta mieheni on Teakilla käynyt tekemässä muusikkona joitakin projekteja ja muutenkin tekee yhteistyötä näyttelijöiden kanssa erilaisissa projekteissa. Niin sitten lähden aina mukaan, kun miekkonen keksii jonkin esityksen nähtäväksi. :)

Kuva Googlen kuvahausta.

Viime viikolla kävimme katsomassa Vastamuisto-esityksen. Vastamuisto oli tanssi- ja musiikkiteos, jonka esiintyjät olivat kolmannen vuosikurssin näyttelijäopiskelijoita (N3 käsittääkseni tarkoittaa kolmatta vuosikurssia...). Muusikot olivat Sibelius-Akatemiasta. Viimeinen näytös oli näköjään eilen, joten vähän viivästyin tämän juttuni kanssa... :) Mutta muita uusia esityksiä tulee koko ajan!

Teatterikorkeakoulun ulko-ovi kadulta päin.
Kuva Googlen kuvahausta.

Sisähalli on upea! :) Lattia on
tehty puupalkeista, se on hieno.
Kuva Googlen kuvahausta.

Joka kerta, kun olen Teakin esityksen käynyt katsomassa, jaksan ihmetellä sitä estottomuutta, miten näyttelijät laittavat itsensä likoon ties minkälaisissa rooleissa. Minusta ei ikimaailmassa saisi näyttelijää, olen hyvin estoinen ihminen. :D Siis niinku you know. Blogissa tykkään höpötellä toki ties mitä, mutta annas olla, jos pitäisi yleisön edessä antaa itsestään kaikkensa. Tai no, olenhan entinen muusikko, että soittaa voin toki ja sillai esiintyä. Mutta kun näytteleminen nyt on ihan eri juttu. Voi herranen aika, mitä tajunnanvirtaa taas, lopetan tämän vaahtoamisen ja siirryn seuraavaan aiheeseen. :D

Esimerkiksi Vastamuistossa pari näyttelijää toivotti rooleissaan yleisön tervetulleeksi jo heti ovella. Esitys alkoi niin, että näyttelijät kirjaimellisesti tulivat yleisöön ja hyppäsipä joku jonkun syliinkin. :) Näyttelijät myös syöttivät lakritsia yleisölle, oli hyvää! :D Monesti Teakin näytöksissä näyttelijät ovat jollain tapaa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa, joten kaikkeen kannattaa varautua noin niinkun henkisesti. :) Itselleni, peruspohojalaaselle estoiselle ihmiselle jopa tämä pelkkänä yleisönä oleminen on vaatinut vähän totuttelemista. Mutta kaikkeen tottuu ja nykyään suhtaudun ihan avoimin mielin. Tekee hyvää jurolle suomalaiselle, joka ei ota vapaaehtoisesti mitään kontaktia kehenkään, ketä ei tunne! :)

Näyttelijöiden joukosta löytyy muuten monesti myös hyviä ellei jopa loistavia laulajia, joten musiikkikin on korkeatasoista. Sopii minun herkälle tarkalle ex-muusikkokorvallenikin. :)

Kaupallisesta kaupunginteatterimeiningistä nämä esitykset eivät ole kuulleetkaan. Piristävää! Teakin studioihin ei kerralla edes montaa kymmentä henkeä mahdu yleisöksi, joten liput esityksiin ovat usein loppuunmyytyjä. Kannattaa olla ajoissa asialla!

Jos haluatte erilaisen, mutta hyvän ja ammattimaisesti toteutetun teatterikokemuksen, suosittelen Teatterikorkeakoulua! :)

Improvisaatioteatteria

Minusta on tullut improvisaatioteatterifani. Onpas sanana jotenkin pitkä ja vaikea. :) Mutta olen ihan fiiliksissä aina päästessäni katsomaan jotain esitystä. Viimeksi olin Kansallisteatterin Lavaklubilla katsomassa Riskiryhmän esitystä. Ihan mahtavaa!

Näyttelijät vetävät hatusta lavalla sketsejä, lauluja tai vaikka kolmen vartin mininäytelmän. Yleisö huutelee aiheita, tyylilajeja tai musiikkityylejä, joiden mukaan näyttelijät improvisoivat. Joskus joltakin pettää pokka, mikä tekee esityksestä vain entistä hauskemman. Toisaalta taas välillä ihmettelee, että miten ihmeessä näyttelijä pystyy pitämään ihan pokerinaaman, vaikka yleisö ulvoo naurusta mahojaan pidellen. No, kaikista ei ole näyttelijäksi, niin kun vaikka minusta. :)

Esityksissä on mukana myös muusikkoja, jotka improvisoivat säestykset näyttelijöiden lauluihin ja soittavat taustamusiikkia muihin sketseihin yms. Musiikilla on valtava vaikutus koko esitykseen! Musiikilla voidaan luoda dramaattista jännitystä, hulvatonta showmeininkiä jne.

Seuraavaksi haluaisin jossain vaiheessa nähdä jonkin Stella Polariksen esityksen. Siitä sitten vain varailemaan lippuja. Jos haluatte viettää hauskan illan, suosittelen lämpimästi improvisaatioteatteria! :)

HOMO! - anarkistinen musiikkifarssi Kansallisteatterissa

Pirkko Saision ja Jussi Tuurnan HOMO! -musiikkifarssi on mahtava. Upea. Mieleenpainuva. Ajatuksia herättävä. Koskettava. Hulvattoman hauska. Kohahduttava. Homo.

"HOMO! on häikäilemätön ooppera ja kuumaverinen kantaatti ajasta, jolloin kirkko repesi, Suomi jakaantui kahtia ja homot lakkasivat olemasta kilttejä.

Veijo Teräs on naimisissa kansanedustaja Hellevi Teräksen kanssa. Perheen au-pairina toimii kadulta löytynyt Moritz, joka kerää aineistoa homoista ja heidän pariutumisriiteistään Hellevin poliittisiin tarkoituksiin. Mitä tapahtuu kun Moritz katoaa öisille matkoilleen ja törmää Tom of Finlandiin, vanhojen homojen veljeskuntaan ja muslimiin, joka on leikannut irti korvansa? Mitä tapahtuu, kun Veijo törmää menneisyytensä vänrikkiin, William Shakespeareen ja seitsemään kääpiöön? Ja mitä tapahtuu, kun Hellevin omatunto katoaa jäljettömiin ja ryhtyy esiintymään valeasussa ympäri Helsinkiä?" (www.kansallisteatteri.fi)

Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media

Olimme HOMO!:n kantaesityksessä ja ensi-illassa 21.9.2011 Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Teatteri suorastaan vilisi julkkiksia, jotka olivat halunneet tulla todistamaan tätä ainutlaatuista suomalaisen teatterihistorian merkkipylvästä. Esimerkiksi Jani Toivola, Helena Lindgren ja Jorma Uotinen jonottivat samaan narikkaan meidän kanssamme. Ja vaikka ketä muita näin! :) Tottakai yritin kuitenkin pysytellä mahdollisimman coolina luoviessani väliajalla julkkisten seassa kuohuviinilasi asiaankuuluvasti kädessäni, pääni (toivon mukaan) kääntyili vain hienovaraisen tyylikkäästi puolelta toiselle bongaten tuttuja kasvoja. :D

Suosittelen esitystä erittäin lämpimästi! Se todella sykähdytti. Mielessäni olen muistellut eri hahmoja ja kohtauksia monta kertaa näinä parina viime päivänä. Harva taideteos näin "tunkee sisimpään" ja herättää ajatuksia. Miksi ihmeessä maailma on vieläkin niin "takapajulaperähikiäjamitänäitänyton", että kaikilla ei ole samanlaista oikeutta rakastaa ketä haluaa?

Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media

Loistavat näyttelijät ja käsittämättömän mahtava bändi (tästä Kansallisteatterin sivuille lukemaan lisätietoja)! Musiikki vei esitystä eteenpäin. Pieni orkesteri venyi kuulostamaan paljon isommalta multi-instrumentalistien ja taitavan äänisuunnittelun johdosta. Samoin näyttelijöistä otettiin kaikki irti, lyömäsoittimia soittamassa bongasin ainakin Riku Niemisen ja Olavi Uusivirran, Anna Paavilainen taas soitti viulua yhdessä kohtauksessa. Ei musiikkiteatteriin tarvita sinfoniaorkesteria tai big bandia, kun kekseliäisyydellä pärjää äärettömän pitkälle.

Tuurna on ovelasti tuonut homo-oopperaan musiikkia sellaisilta säveltäjiltä, joiden on huhuttu/tiedetty olevan homoja. Tunnistin esimerkiksi Tsaikovskin Pähkinänsärkijän ja Chopinin Vallankumousetydin. Lisäksi näyttämöllä nähtiin itse William Shakespeare ja puhuttiin Vincent van Goghista, homoja kuulemma kumpainenkin.

Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media

Siitä kyllä olen Hesarin kulttuuritoimittajan kanssa samaa mieltä, että pikkuisen esitystä olisi voinut lyhentää. Toimittajan mielestä tunnilla olisi voinut pätkäistä, minulle riittää puoli tuntia. :) Väliajan jälkeen ehkä hieman fiilis lässähti. Mutta tämäkään ei näin jälkikäteen haittaa, sen verran hyvä homo-ooppera muuten oli. Erityisesti tykkäsin HOMO!:n anarkiasta. Ihan mahtavaa, kun vieläpä Kansallisteatterissa uskalletaan julkisesti kritisoida taiteen muodossa yhteiskuntaa, nimeltä mainitsemattomia poliitikkoja jne. Me like! Ei tarvitse aina hyssytellä ja ajatella mitä muut ajattelevat. Välillä poskeni toki melkein punoittivat vanhasta hyssyttelytottumuksesta. :) Voi kun sitä itsekin saisi tiukan paikan tullen sanottua mitä on todella mielessä! En tarkoita tietenkään, että aina pitäisi suuna päänä olla liikenteessä. Mutta edes joskus pystyisi irrottautumaan "mitä muutkin nyt ajattelevat" -mentaliteetista.

Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media

Homo-ooppera pisti kyllä toden teolla miettimään, miten onnellisessa asemassa sitä itse on heterona avioliitossa. Nyt vasta todella tajusin, millaista olisi elää tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, jos elämänkumppaninani olisikin nainen. Sehän olisi pitkälti taistelua! On järkyttävää tietää, että nyt vuonna 2010 on vielä olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat homouden olevan sairaus. Näin yhtenä esimerkkinä. Kertookin paljon yhteiskunnan suhtautumisesta homoihin ja lesboihin, kun homoudesta edes tehdään tällainen yhteiskuntaa herättävä taideteos. Että tekijät kokivat tarpeen tehdä homo-oopperan. Jos eläisimme unelmamaailmassa, homous olisi vain yksi tavallinen aihe muiden muassa, eikä sitä pitäisi erikseen korostaa. Nythän homous on aiheena mediassa koko ajan muutenkin, kirkon suhtautumisesta homouteen nyt puhumattakaan. Miksi maailma ei voi olla kiva paikka kaikille, MIKSI??????????????

Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media