Mökkeilemässä

Keksimme karata mökille pariksi päiväksi, kun kerrankin oli miehen kanssa vapaata samaan aikaan. Vanhempieni mökki on niin ihana paikka, että tänne tekee mieli aina uudestaan ja uudestaan! :) Keskiviikkona illalla ajeltiin tänne ja huomenna aikaisin aamusta pitäisi lähteä pois :( kun työt kutsuvat meikäläistä.

Olen täällä ottanut kuvia järkkärillä, treenannut oikein ja testannut uutta objektiivia, mutta pro kun olen, niin unohdin toki kotiin sen kameran ja tietokoneen yhdistävän piuhan. Että kuvia tiedossa ehkä sitten vasta myöhemmin, nyt pitää pärjätä kännykkäkuvilla... :)

Käytiin tänään hiihtämässä ansiokkaat 0,8 km! :D Alun perin lähdimme kuuden kilometrin lenkille... :) Mutta tuolla Seitsemisen kansallispuistossa nyt ei sitten oikein mitkään mahdottoman hienot ladut ole. Tuuri meille kävi kyllä, satuimme paikalle juuri kun kaksi moottorikelkkamiestä meni meidän edellä latuja tehden. Mutta kun metsässä ei mitään varsinaisia pururatoja ja lenkkipolkuja ole, niin vähän oli ladutkin sitten sitä mukaa... Hienot maisemat oli järven rantajäällä hiihdellessä, vaikka aika harmaa keli olikin.

Mutta. Minä hiihtämässä. Lehmän hermot täytyy olla, että mun kanssa jaksaa hiihtää edes tuon vajaan kilometrin. :D Pyllähdin noin joka viides metri joko persuuksilleni, nenälleni tai polvilleni. Ne sukset ei vaan pysy mun alla!!! Ensimmäisen kerran rojahdin maahan pitkin pituuttani 3 sekuntia sen jälkeen kun sain sukset jalkaan. Siis oikeesti, maa vain katosi jalkojen alta. Ja tätä tapahtumaa todistivat siipan lisäksi myös ne kaksi moottorikelkkamiestä, jotka pysähtyivät juttelemaan hetkeksi meidän kanssamme. Jes.

Tässä rantajäällä meni vielä hyvin ja latu näytti hyvältä. Hitsiläinen kun en tajunnut ottaa kuvaa metsässä olevasta "ladusta". Meni kaikki energia koheltamiseen ja pystyssä pysymiseen. :D

Hetken matkaa sisukkaasti painelimme eteenpäin, kun latua nyt vähän edes oli kumpareiden ja muiden möykkyjen välissä. Viimeinen stoppi kuitenkin kuuden kilometrin lenkkiin tuli tähän:

Tuo oja oli oikeasti kyllä paljon jyrkempi mitä se tuossa kuvassa näyttää. Näin jo sieluni silmin itseni rähmälläni tuolla ojan pohjalla... Päätimme sitten yhteistuumin kääntyä ja palata samaa reittiä takaisin. Mutta tulipa reissu tehtyä ja hiihtokausi avattua! :D

Nyt tämä urheilun ihmelapsi rentoutuu täällä sohvanpohjalla rankan urheilusuorituksen jälkeen kuuma minttukaakao kädessä bloggailemassa. Pitäisi vissiin kohta viitsiä tehdä ruokaa ja mennä saunaankin. :D 

Mukavaa viikonloppua ja pysykäähän pystyssä ladulla! :D

Syksyinen Helsinki

Tässä kuvapläjäystä iPhonella napsittuna ja käsiteltynä, mukavaa loppuviikkoa! :)

Syksyisiä kuvasia

Mukavaa viikonloppua! :)

Lenkkeilyä

Me treenataan mieheni kanssa yhdessä puolimaratonille! Täytyy ehkä vähän selventää, ettei tule vääriä käsityksiä: eli siis mies treenaa. :) Mutta minä olen valmentaja, täytyyhän jokaisella huippu-urheilijalla valmentaja olla! Sunnuntaina käytiin lenkillä niin, että mies juoksi, kun minä poljin pyörällä vieressä. Tehokasta oli kummallekin! Huomatkaa siis "lievä" tasoero meidän kunnoissa. :D 

Tässä kuva lenkkipolulta, ihan mahdottoman jyrkkä alamäki muuten tuo! En uskaltanut ajaa sitä pyörällä alas, vaan talutin pyörää ja tepsuttelin kaikessa rauhassa alas, kun mies juoksi edellä tuhatta ja sataa. En ole kuitenkaan mikään crossailutyyppi pyörän kanssa. :D

Hauskaa oli käydä yhdessä lenkillä. Eipä olla pahemmin yhdessä käyty, kun tosiaan mies juoksee ihan hyvää vauhtia, johon minun kuntoni ei riitä. Mutta nyt keksin tuon pyöräilyn! On siinä sitten vastaantulijoillekin viihdytystä, kun mies ravaa vieressä ja minä poljen pienimmällä vaihteella punaisella salamallani. :D

Meitä vastaan tuli jokin sporttipariskunta, juosten kummatkin. Niinkin pariskuntalenkkeilyä voi näköjään harrastaa! :D :D :D

Lenkillämme samalla yrttimestarimieheni poimi metsästä jotakin rehuja, joita ajatteli ruoan kanssa valmistaa... Osa lehdistä kuivatettiin ja laitetaan niitä johonkin (???), mutta takiaisista (kyllä, luit oikein) kanafileiden kanssa onneksi luovuttiin, koska eivät maistuneet oikein miltään. Hei, minäkin maistoin! :) Vissiin pitäisi poimia ne ennen kukintoa, näin sanottiin jossain. Jepulis, semmoisia kokeiluja meillä. Tässä siis pyöräni kori reissun jälkeen! Miehenikin mielestä oli erittäin kätevää, että tulin pyörän kanssa mukana. Ei enää tarvitse metsälenkin saalista kantaa käsissä mukana! :D

Muistakaahan osallistua 1-vuotisarvontaani täällä! :) Arvonta-aikaa on runsaasti, heinäkuun loppuun asti. Kannattaa osallistua, voit päästä nauttimaan Ranskan herkkuja! :)

Jos tänään ehdin pakkauksen lomasta, kirjoittelen ja ajastan pari postausta lomamme ajaksi. Jos en ehdi, palaamme taas reilun viikon päästä asiaan! :) Au revoir! :)

Aurinkoinen pyörälenkki

Tänään vapaapäivänä oli pakko päästä ulos, lämmintä oli parikymmentä astetta ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Päätin lähteä pyöräilemään Vanhankaupungin lahden ympäri ja kilometrejä kertyi iPhonen urheiluappsin mukaan kuutisentoista. Nappasin kameran mukaan ja pysähtelin pitkin matkaa kuvaamaan, kivaa! Huomatkaa kuvissa ihana punainen mummopyöräni! :)

Huomatkaa tämän kuvan idea: joutsen tuolla vedessä keskellä kuvaa. :)

Satumetsä keskellä Helsinkiä!

Viikin maisemat ovat ihania, tulee niin kotoosa olo ja Pohojammaan lakeus mieleen.

Sienimetsässä

Ollaan viimeisiä kesäpäiviä viettämässä mökillä. Seuraavan kerran kun tänne joskus päästään, taitaa olla jo syksy. Tottakai meidän tuurilla lämpenevää säätä on luvattu viikonlopuksi ja ensi viikoksi, kun meidän pitää lähteä täältä jo ensi perjantaina, juuri ennen lämpimiä säitä. "Lämmintä" siis on ollut n. 15 astetta parhaimmillaan täällä. Mutta mökillä on kuitenkin aina ihanaa, vaikka lämpöasteita ei hurjasti olisikaan!

Tänään piipahdettiin retkellä sienimetsässä lähimaastossa. Tai lähinnä sienestys meni niin, että minä osoitin, että tuolla on sieniä ja mies kävi tsekkaamassa sienet ja poimimassa ne sankoon, jos kelpasivat. Sainkin lempinimen vihikoira. :)

Tässä poimitaan isohaperoita.

Puolukatkin alkavat pikku hiljaa olla kypsiä! Ei ehkä ihan vielä, mutta kohtapuoliin.

Metsästä löytyi julmettoman suuri muurahaispesä. Siitä johti sitten tämä murkkujen valtaväylä, jolla kulki edestakaisin ihan mustanaan muurahaisia. Positiivista, että eipä ole käärmeitä sitten tällä tontilla. :) Eikö sitä niin tavata sanoa, että jos on iso muurahaispesä lähellä, niin käärmeet ei tykkää.

Puut tykkäävät ihanasti toisistaan, kun ovat noin kietoutuneina yhteen! <3 <3 <3

Arvonta käynnissä, mikä sieni mahtaa olla kyseessä... :)

Näin vanhemmiten (kolmikymppisenä) :) olen vasta ruvennut hoksaamaan, kuinka kivaa sitä metsässä onkaan kuljeskella. Ja ylipäätään oleskella mökillä vaikka vain katsellen järvelle tuntikausia. Vanha kunnon klisee metsä rauhoittaa, pitää niin paikkansa.

 

Kaikesta päätellen oravia majailee tässä lähistöllä.

Siellä ne odottavat poimijaansa!

Mökkitie.

Huippulöytö, kantarelleja! Ihan kauhean montaa ei löydetty, mutta saa niistä jonkun kivan pienen lisän pääruoan kanssa.

Mustikoitakin oli vielä ja niitä joitakin suuhun matkan varrella eksyi tottakai.

Retken saalis! :)

Sienet päätyivät pataan retken jälkeen ja niistä tehtiin (lue: mieheni teki) herkullista sienikeittoa. Kiva retkipäivä! :)