Tapetin rapsuttamista...

Täällä on kuulkaa ruvettu sanoista tekoihin! :D Siis viittaan tähän pikku keittiönseinäprojektiin. Tai pikku pakko, kun päätin, että keittiön seinä on valmis itsenäisyyspäivään mennessä, kun kutsumme ystäviämme juhlimaan. Niinpä rakas siippa sitten päätti ruveta hommiin toissailtana klo 23, kyllä, luitte oikein. Eihän minunkaan siinä sitten auttanut kun laittaa hanskat kätösiin vaan. Muutama tunti siinä rapsuttamisessa sitten vierähti...

Eihän me tietenkään luettu hirveästi netistä mitään vinkkejä tapetinpoistoon ENNEN operaation aloittamista, miksi pitäisi... Meillä oli puteli tapetinpoistolitkua, jota lantrattiin sangolliseen vettä. Sillä sitten seinä märäksi ja ohjeen mukaan pitäisi tapetti lähteä vuota kerrallaan oikein nätisti.

Noh. Arvaatte varmaan miten kävi. EI LÄHTENYT TAPETTI SEINÄSTÄ IHAN NIINKU STRÖMSÖSSÄ. Eihän me nyt amatööreinä hokattu, että tapetin poistaminen niiiiiin pirullista hommaa on, vaikka kumpikin vähän jotakin huhuja aiheesta kuultu...

Alkoi ihan pikkuisen vaan meikäläisellä savu nousta korvista. Mutta tsemppasin itseäni klo 00.47 tapettia rapsuttaessani, että valmis seinä on hieno, valmis seinä on hieno, valmis seinä ooooon hieno... Mieskin keksi edes yhden positiivisen asian, luulee, että en pitkään aikaan halua mitään pientä pintaremonttia tehdä, koska tässä on näin hitsinmoinen homma. :D

Näinhän se menee, että minä dokumentoin tapahtumia kameralla, ja mies toteuttaa. Niin ja huomatkaa pinkit kumihanskat! :D :D :D Pientä protestiääntä kuului, kun puolisoni joutui pinkit hanskat käsiinsä änkemään. Mutku muita ei nyt vaan ollut tarjolla, miehekkäämmät keltaiset koristeettomat hanskat osoittautuivat vuotaviksi. Ostoslistalle lisättiin samantien (suora lainaus:) kunnon kumihanskat. En mä vaan ymmärrä mitä vikaa noissa pinkeissä oli. Minulla oli tyylikkään mustat kumihanskat hopeanvärisine paljettihihoineen ja isoine violetteine ruusukkeineen, ilmeisesti nämä pinkit olivat pienempi paha.

Kaikenmoista työvälinettä kokeiltiin silloin yöllä, mutta ei oikein homma sujunut kovinkaan nopeasti. Kun sitten herättiin uuteen aamuun ja hoksottimet olivat vähän virkeämmät, parhaimmat työvälineet loppuviimeksi löytyivät. Ja saatettiin vähän googlailla vinkkejä jatkamiseen... :) 

Tapetinpoistolitkukin luonnollisesti loppui, seuraavaksi kokeiltiin, josko näin kotivoimin lähtisi tapetti. Ja lähtihän se, paljon paremmin! Sangolliseen vettä fairya ja tapettiliisteriä! Sattui siis vuoden takaisesta makuuhuoneen tapetoinnista olemaan liisteriä jäljellä. Sitten kun oli toisessa kädessä harja ja toisessa tasoitin tai metallinen paistinlasta :D niin kravattava tapetti pysyi märkänä ja lähti helpommin.

Ja tadaa: tässä lopputulos!!! :) Iiiiiiihana siippa oli saanut seinän valmiiksi, kun minä jouduin lähtemään töihin. Kauniit reiät paljastuivat tapetin alta...

...mutta iskin reikien kimppuun tasoitteen kanssa ja seuraava askel olisikin sitten maalaus, jeeee!!! :) Ai niin muuten, tuo reikien tasoittaminen oli ihan sikahauskaa puuhaa! Olin ihan fiiliksissä sutimassa tasoitetta pintaan ja vetelemässä lastalla. Huvinsa kullakin. :D Kuvaa nyt ei ole tasoitetusta pinnasta, mutta ehkä te kestätte sen.

Tähän loppuun vielä päivän epistolaan sopiva asetelmakuva, jonka valokuvauskurssillakin tulen näyttämään. :D

Rentoutumista Tallinnassa

Pyrähdimme viime viikonloppuna tyttöjen kesken äitini ja siskoni kanssa Tallinnassa. Mahtava reissu oli, suuret kiitokset hyvästä seurasta! :) 

Ylitimme Suomenlahden perjantai-illalla Baltic Princessillä, jossa söimme Grill House -ravintolassa. Otettiin kaikki laavakivellä grillattua pihviä ja ilmenikin, että piffi grillataan itse! :) Mikäs siinä, pöytään tuotiin kaikille kolmelle laavakivellä tirisevät ja sihisevät pihvit lisukkeineen. Siitä sitten leikkailtiin paloja ja käänneltiin kypsäksi kuumalla kivellä, hauska idea! Ja mikä parasta, kukin sai itse paistamalla juuri sen kypsyistä lihaa kuin halusi. :)

Yövyttiin Von Stackelberg -hotellissa, suosittelen lämpimästi! Saimme Zen Deluxe -huoneen, joka oli todella tilava! Vaikka meitä oli kolme temperamenttista naishenkilöä samassa huoneessa koko viikonlopun :D, ei huone tuntunut ollenkaan liian ahtaalta. Hotelli sijaitsi hieman vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta ytimeen sieltä selvisi vartin kävelyllä. Tosin mukavuudenhaluisina maksoimme kuitenkin taksista vitosen muutamaan otteeseen... :)

Hotelli sijaitsi vanhassa kivitalossa ja huoneen sisustuksessa oli käytetty tiiliseinää ja puupalkkeja hienosti hyväksi. Ulkona ikkunoita ja katonrajaa oli reunustettu jouluvaloin. Aamiainen hotellissa oli muuten superhyvä! Aamiainen oli runsas ja tarjolla oli herkkuja mm. virolaisilta pientiloilta.

Lauantaipäivä kuluikin - yllättäen :D - shoppaillessa, kävimme ensiksi joulumarkkinoilla Raatihuoneentorilla. Ihana tunnelma! Kunpa samanlainen tunnelma saataisiin aikaiseksi Tuomaanmarkkinoillekin Senaatintorille, vinks vinks... Parit pienet ostokset tuli tehtyä ja herkulliset mustikka-mustaviinimarjaglögit juotua. Sitten jatkoimme Viru-keskukseen pyörimään.

Pistäydyimme Vene-kadulla sijaitsevalla sisäpihalla ja löysimme aivan ihanan kahvilan! Tai emme siinä shoppailujen loppuvaiheessa enää jääneet kahville, mutta ostimme suussasulavia suklaakonvehteja. Arvatkaapas jäikö paikan nimi minulle päähän! Päivitän sen tänne jos jostain onnistun nimen ja osoitteen saamaan. Oli sen verran ihana paikka! :)

Lauantaina illalla kävimme syömässä La Bottega -ravintolassa Vene-kadulla, lähellä Raatihuoneentoria. Ravintola on valittu tämän vuoden 12. parhaaksi ravintolaksi Virossa, mutta me emme nyt oikein vakuuttuneet, valitettavasti. Sisältä ravintola oli viihtyisä ja tyylikäs korkeine viinihyllyineen, mutta hieman "eteismäinen". Ruoka oli kyllä hyvää, lähinnä ihmettelimme palvelua. Palvelu oli ystävällistä, mutta aikamoista säätämistä. Esim. kana-annoksen lisukkeet tuotiin pöytään n. 5 minuuttia kanankoiven tuomisen jälkeen. Tai kun aterimet vietiin alkuruokalautasten mukana pois, uudet tuotiin vasta sitten, kun niitä pyysimme pääruokien odottaessa neniemme edessä. Jänskää, ihan kuin paikka olisi uutuudenkankea ja avattu edellispäivänä. Kahvitkin tuotiin pöytään jäähtymään kymmenisen minuuttia ennen jälkiruokasuklaakakkujen tuomista.

Vielä sunnuntaina ennen lähtöä nautiskelimme kauneushoidoista hotellin spassa. Puolitoista tuntia kasvohoitoa ja pää/niska/hartiahierontaa:  rentoutunut olo on sen jälkeen taattu, aivan ihana kokemus! :)

Oli kyllä niin kiva retki, pitää tehdä perinne niin kuin puhetta jo oli! :)

Kotikuvia

Nämä ensimmäiset kuvat eivät oikein toimineet valokuvauskurssin tehtävänannon kannalta, mutta laitetaan ne nyt tänne eetteriin kuitenkin. Eli anopin tekemä hääryijy ja siipan piano. :)

Piti harjoitella eri ISO-herkkyyksien käyttämistä. Mitä suurempi ISO-lukema, sitä helpommin kuvassa näkyy "kohinaa" eli rakeisuutta. Ensimmäisessä kuvassa ISO-arvo on sisälle sopiva 1600. Toisessa kuvassa ISO on tarkoituksella suurin mahdollinen mitä kamerasta irti lähtee eli 12800 ja aikamoista rahinaa kuvassa näkyykin erityisesti takana olevissa mustissa kengissä.

Tässä kotoinen eteisnäkymä meiltä, olkaapas hyvät! :D

Ihana valokuvauskurssi!

Yllätys yllätys, asiaa valokuvaamisesta! :D Mutta nyt saatte nauttia myös kauniista sisustusstailauksista. Yritin niitä parhaani mukaan tallentaa kuviksi.

Olin sunnuntaina ihanan ja taitavan Krista Keltasen valokuvauskurssilla. Kurssilla kuvatut upeat asetelmat oli rakentanut Jonna Kivilahti. Vielä kerran niin paljon kiitoksia hienosta päivästä Kristalle ja Jonnalle! :)

Saimme muiden bloggaajien kanssa Kristalta vinkkejä kotistudion valaistukseen ja paljon muuta infoa. Erityisesti tykkäsin juuri valaistusvinkeistä, tähän asti kun olen koittanut pärjätä lähinnä vain luonnonvalolla. Ei kuulemma huono konsti sekään, mutta kun sitä valoa ei täällä suomenmaassa liiemmältä tähän aikaan vuodesta ole, niin pakko keksiä vaihtoehtoja.

Saimme myös kokeilla eri objektiiveja... Joulupukille lähti jo lista vetämään! :D

Kannattaa kyllä käydä tutustumassa Kristan blogiin, hänen kuvansa ovat kertakaikkisen u.p.e.i.t.a.!!! Saimme mukaamme vielä hienot lahjapussit. Olen vieläkin fiiliksissä kurssipäivästä, oli niin kivaa! Lisäksi tapasin muita mukavia bloggaajia ihan livenä, hauskaa! :)

Materian taju -blogin SarP keksi linkittää kurssilaisten postauksia ja minä nappaan sen idean myös. :) Kertokaa toki, jos jonkun juttu tästä puuttuu niin linkittelen

Materian taju

Niinan unelmia

Choko Kanel

Hullannu ja Hurmaannu

Katja Mulari

Täyttä elämää

Aamu omenatarhassa

Auringonkerääjä

Paperia

Uusi imuri

Testasin Hullujen päivien verkkokauppaa tässä taannoin ja klikkailin meille uuden pölynimurin, pölypussittoman Samsung SC6750:n, punaisena. Tilaus itsessään sujui varsin näppärästi verkkokaupassa, mutta toimitukseen meni muistaakseni melkein pari viikkoa. Toimitusajaksi kyllä sanottiinkin 1-2 viikkoa, että siihen tiesin varautua. Ilmeisesti on Stockan varastolla pitänyt hösseliä, kun noin pitkään toimitusaikaan varauduttiin. :)

Kuva: www.samsung.com

Myönnettäköön nyt tässä kaikelle kansalle, että testiin imuri pääsi ihan jo eilen. :D Sanotaanko näin, että ei ole tuo siivoaminen niitä kaikista mieluisimpia puuhia kummallakaan meistä. Blogin kuviin toki raivaan siistin kulman ja parhaimmillaan pyyhin pöydän vain siitä kohdasta. You know. :D

Kuva: www.samsung.com

Mutta siis, tykkäsin kovasti tästä imurista! Aluksi ihastelin kuinka ihanan hiljainen imuri on, mutta kun väänsin tehot täysille, niin johan volyymikin nousi. En edes täysillä tehoilla imuroinut, kun en meinannut saada revittyä imuria irti lattiasta. Aika tehokas kapistus! :)

Kuva: www.samsung.com

Tosiaan tämä on pölypussiton malli, pöly kerääntyy "kippoon", joka sitten tyhjennetään roskikseen sen täytyttyä. Pölysäiliön voi ohjekirjan mukaan myös huuhtaista vedellä. Vaikuttaa näppärältä, toivottavasti onkin sitä, kun ensimmäisen kerran tyhjääminen tulee eteen! :)

Imuri on tosi kevyt! Ainakin tuohon meidän edelliseen härveliin verrattuna. No, vanha kunnon Volta pääsee nyt eläkepäiville. Ja vanhaan imuriin verrattuna tässä Samsungissa on paremmat nuo liitoskohdat. Tuosta vanhasta meillä hajosi suulake, eikä uusi pysynyt putkessa enää kiinni kunnolla. Uudessa imurissa suulakkeen ja muiden liitosten kohdalla on jonkinlainen lukko, joka naksahtaa kiinni. Voisin kuvitella, että jos tämä lukko joskus menee rikki, siihen on helppo sitten saada toimiva varaosa tilalle. Tai sitten hommataan taas uusi imuri tilalle... :)

Lehtijuttu

Eipä tänne blogin puolelle näköjään eksy enää mitään muita postauksia kuin valokuvakurssin tuotosten esittelyä! Mutta kuvaamisesta nyt olen eniten innostunut tällä hetkellä, joten koittakaa kestää! :D Uutta keittiön seinää esittelen, kunhan........

Odotan kovasti ensi sunnuntaita, menen opiskelemaan valokuvaaja Krista Keltasen sisustus- ja lifestylebloggaajille järjestämään valokuvaustyöpajaan koko päiväksi. Jännittää jo nyt! :) Kaikki muut ovat varmasti jotain ammattikuvaajia blogeista, joilla on kymmeniätuhansia lukijoita päivässä... Mutta rohkeasti tulta päin vaan sano mummo lumessa! :D

Tälle viikottaiselle kuvauskurssille piti täksi kerraksi kuvittaa lehtijuttu. Arvatkaapas kuka on hiki hatussa lukenut lehtiä ja etsinyt sopivaa uutista tai muuta juttua. Hommaa nimittäin vaikeutti se, että jutun piti olla kuvaton! Kaikissa mielenkiintoisissa jutuissahan on jo kuvat... Lisäksi kuviin piti keksiä kuvatekstit. Mutta löysin kuitenkin tällaisen jutun:

Varas tuli katumapäälle - palautti arvosormukset

Maanantai 12.11.2012 klo 09.58, www.iltalehti.fi

Sormenjäljet paljastivat kaksi 1400-luvulla taottua sormusta varastaneen miehen. Mies voi sormukset Hämeen linnan vitriinistä kesäkuun lopulla. Paria päivää myöhemmin hän palautti sormukset takaisin Hämeen linnaan, mutta rikos ei sillä poistunut.

Poliisi penslaili sormenjälkiä vitriinistä kesäkuussa, ja jälkiä löytyikin vitriinistä sellaisista paikoista, jonne kukaan ei normaalisti koske.

Poliisille tuttu kolmekymppinen mies löytyi Tampereelta.

Miestä epäillään törkeästä varkaudesta. 

Varas palautti mittaamattoman arvokkaat 1400-luvulla taotut sormukset lopulta takaisin Hämeen linnaan.

Näiden vitriinin takaa löytyneiden sormenjälkien avulla poliisi pääsi sormusvarkaan jäljille.

Kuvan sormukset ovat Kalevala-sormuksiani, eikös niiden alkuperäiset mallit ole juuri noissa vanhoissa sormuksissa? Paljastan nyt kuitenkin, että kuvaussormukset ovat ihan vain 1900-luvulta. :D

Hauskaa minulla taas ainakin oli, kun tehtailin sormenjälkiä lasiin. Öljyisillä sormilla länttäsin jäljet vitriinin lasiin ja sitten puhalsin päälle vähän vehnäjauhoja kuin CSI:ssä konsanaan. Kannattaa muuten katsoa CSI:tä, en olisi muuten hoksannut miten sormenjäljet saa näkyviin! :D Pelkkä öljyjälki lasissa kun ei kuvassa ainakaan näillä taidoilla näy, vaikka polkisi jalkaa ja kiroilisi kuinka paljon.

Muuten pikkuisen noottia CSI:n tekijöille. Nehän ottaa kuvat sormenjäljistä aina ihan tuosta noin vaan käsivaralla pinnalta kuin pinnalta, oli sitten lasia, kiiltävää, heijastavaa tai mattapintaa, tai oli sitten yö tai päivä. Sanon vaan, että kiiltävältä ja heijastavalta lasipinnalta tässä syksyn himmeähkössä valaistukselta ei oteta yhtään tärähtämätöntä kuvaa ilman jalustaa. Tai ainakin näillä taidoilla ja käden vakaudella. Niih. :D

Mukavaa loppuviikkoa everyone!

Liikettä!

Tää taas täällä treenaa kuvaamista! :) Nyt kurssia varten piti harjoitella liikkuvan kohteen kuvaamista ja miettiä valotusaikoja. Ensiksi kuitenkin piti ottaa kuva paikallaan pysyvästä kohteesta. Jujuna oli se, että kuva piti ottaa niin pitkällä valotusajalla kuin vain mahdollista saada tärähtämätön kuva. Kameran objektiivissa on kuvavakaaja, joka pikkuisen helpottaa asiaa. Ensimmäinen kynttiläkuva on otettu ilman vakaajaa, jälkimmäinen kun vakaaja on päällä. Kuvitelkaa mielessänne koko ruokapöytä. Lehtikasa ei nimittäin lopu tuohon taustaan... :D

Valotusaika 1/6, ilman vakaajaa

Valotusaika 1/2, vakaaja päällä

Muuten pikkuisen vaikeeta tuo liikkuvan kohteen aiheen keksiminen! Tai kadulla liikkuvat autothan olisivat olleet helpoin aihe, mutta en halunnut mennä kuvaamaan autoja, koska tämä aihe annettiin esimerkkinä tehtävässä. Halusin keksiä jotain omaperäisempää, minä itte! :D Mutta pisti vähän haastetta kehiin. Kokeilin kuvata kaappikelloa, vettä... Ei toiminut. Tai siis hermot ei kestäneet kokeilla tarpeeksi kauaa hyvän kuvan saamiseksi. :D Sitten keksin kellon ja sekuntiviisarin!

Tämä seinäkello on paappani tekemä vanhasta "savikiekosta". Kello on meillä keittiön seinällä aika korkealla. Joten "making of" -kuvat kulisseista olisivat seuraavat: kamera jalustalla pakastimen päällä ja minä seison kauhtuneissa verkkareissa ja ylisuuressa t-paidassa emännänjatkoksella (korkealla tuolilla). :D

Valotusaika 2 sek.

Valotusaika 3 sek.

Valotusaika 4 sek.

Valotusaika 5 sek.

Valotusaika 6 sek.

Tehtävän kolmas osio oli kuvata liikkuvaa kohdetta niin, että kamera seuraa kohdetta sen liikkuessa laukaisun ajan. Sekuntiviisaria kuvatessa paloi käämit alta aikayksikön, joten vaihdoin aihetta, että kamera pysyisi ehjänä. :D Päätin ruveta päivystämään keittiön ikkunalla ja kuvata ulkona kadulla liikkuvia ihmisiä ja autoja. Harmi vaan, että ei oo Helsingin vilkkain katu tämä meidän kotikatu, mutta ei onneksi tarvinnut ihan mahdottomia aikoja päivystää paparazzina pöydällä istuen. :D

Autokuvat eivät onnistuneet, mutta sain napattua liikkuvista ihmisistä pari kuvaa, joissa uskoakseni tehtävänanto toteutui lähimmäksi. Eli kohteen siis pitäisi olla tarkka, kun tausta "liikkuu". Jos joku tunnistaa itsensä kuvasta, niin mailia tänne päin ja poistan kuvan! :)

Keittiön uudistuskin etenee, olen jo tyhjännyt kirjahyllyn melkein kokonaan... :D Kivaa loppuviikkoa!

Harjoituskuvia

Siis Harjoituskuvia, siinäpä otsikko! :D Noinkin omaperäinen otsikkovalinta kertoo tämänhetkisestä tilastani, luovuus ei tänään kuki, ei sitten millään. Parempaan en pysty. Ehkäpä johtuu siitä, kun vuodatin kaiken sydänveren ja luovuuden eilen illalla halloween-muffinseihin. Niin se täytyy olla.

Eli räpsin vain muutamat kuvat valokuvauskurssille, eivät ehkä pääse Vuosisadan kuvat -taidekirjaan, mutta täyttävät tehtävänannon. Ja näettepä pari palaa meidän olohuoneesta. :) Harjoituksena tälle viikolle oli treenata syväterävyyttä, eli miten tarkkana tausta näkyy kuvassa.

Tätä Ikean lamppua ja sen varjoja voisin kuvata koko ajan! :)

Takana näkyvä orkidea ei vaan kuki! Yhden ilmajuuren se on jaksanut pöngätä ja lehdet ovat vihreät, joten hengissä se on. Mutta ei kuki. Se ei tykkää musta.

Kivaa viikonloppua kaikille ja hyvää pyhäinpäivää!