Mökkeilemässä

Keksimme karata mökille pariksi päiväksi, kun kerrankin oli miehen kanssa vapaata samaan aikaan. Vanhempieni mökki on niin ihana paikka, että tänne tekee mieli aina uudestaan ja uudestaan! :) Keskiviikkona illalla ajeltiin tänne ja huomenna aikaisin aamusta pitäisi lähteä pois :( kun työt kutsuvat meikäläistä.

Olen täällä ottanut kuvia järkkärillä, treenannut oikein ja testannut uutta objektiivia, mutta pro kun olen, niin unohdin toki kotiin sen kameran ja tietokoneen yhdistävän piuhan. Että kuvia tiedossa ehkä sitten vasta myöhemmin, nyt pitää pärjätä kännykkäkuvilla... :)

Käytiin tänään hiihtämässä ansiokkaat 0,8 km! :D Alun perin lähdimme kuuden kilometrin lenkille... :) Mutta tuolla Seitsemisen kansallispuistossa nyt ei sitten oikein mitkään mahdottoman hienot ladut ole. Tuuri meille kävi kyllä, satuimme paikalle juuri kun kaksi moottorikelkkamiestä meni meidän edellä latuja tehden. Mutta kun metsässä ei mitään varsinaisia pururatoja ja lenkkipolkuja ole, niin vähän oli ladutkin sitten sitä mukaa... Hienot maisemat oli järven rantajäällä hiihdellessä, vaikka aika harmaa keli olikin.

Mutta. Minä hiihtämässä. Lehmän hermot täytyy olla, että mun kanssa jaksaa hiihtää edes tuon vajaan kilometrin. :D Pyllähdin noin joka viides metri joko persuuksilleni, nenälleni tai polvilleni. Ne sukset ei vaan pysy mun alla!!! Ensimmäisen kerran rojahdin maahan pitkin pituuttani 3 sekuntia sen jälkeen kun sain sukset jalkaan. Siis oikeesti, maa vain katosi jalkojen alta. Ja tätä tapahtumaa todistivat siipan lisäksi myös ne kaksi moottorikelkkamiestä, jotka pysähtyivät juttelemaan hetkeksi meidän kanssamme. Jes.

Tässä rantajäällä meni vielä hyvin ja latu näytti hyvältä. Hitsiläinen kun en tajunnut ottaa kuvaa metsässä olevasta "ladusta". Meni kaikki energia koheltamiseen ja pystyssä pysymiseen. :D

Hetken matkaa sisukkaasti painelimme eteenpäin, kun latua nyt vähän edes oli kumpareiden ja muiden möykkyjen välissä. Viimeinen stoppi kuitenkin kuuden kilometrin lenkkiin tuli tähän:

Tuo oja oli oikeasti kyllä paljon jyrkempi mitä se tuossa kuvassa näyttää. Näin jo sieluni silmin itseni rähmälläni tuolla ojan pohjalla... Päätimme sitten yhteistuumin kääntyä ja palata samaa reittiä takaisin. Mutta tulipa reissu tehtyä ja hiihtokausi avattua! :D

Nyt tämä urheilun ihmelapsi rentoutuu täällä sohvanpohjalla rankan urheilusuorituksen jälkeen kuuma minttukaakao kädessä bloggailemassa. Pitäisi vissiin kohta viitsiä tehdä ruokaa ja mennä saunaankin. :D 

Mukavaa viikonloppua ja pysykäähän pystyssä ladulla! :D