maanantai 12. syyskuuta 2011

Leffavinkki: Slummien miljonääri

Kuva: www.slumdogmillionairemovie.co.uk



Slummien miljonääri (Slumdog Millionaire) -leffa tuli joku aika sitten telkkarista ja meni meillä nauhalle. Eilen vihdoin katsottiin elokuva ja yllätyin positiivisesti! Hieman nimittäin kauhulla odotin, että miten paljon vollotan katsoessani elokuvaa intialaisista slummeista. Päinvastoin, teki vain oikein hyvää nähdä edes elokuvaversio slummien raa'asta elämästä. Todellisuus lienee kuitenkin vielä aika paljon karumpaa.

Kuva: www.slumdogmillionairemovie.co.uk



Kuva: www.slumdogmillionairemovie.co.uk


Kuva: www.slumdogmillionairemovie.co.uk

Kaikkien hurjien ihmiskohtaloiden lisäksi tarina itsessään oli ihana ja söpö. Mutta ei kuitenkaan imelällä tavalla missään tapauksessa, miehenikin katsoi leffan ihan kiltisti ja tykkäsi. :) Hänelle kun eivät uppoa minkään valtakunnan romanttiset draamat. Kerrankin olen samaa mieltä kriitikoiden kanssa: "The Feel-Good Film of the Decade", kuten tuossa elokuvan mainoskuvassa sanotaan. Leffa jaksoi pitää otteessaan koko ajan ja minun mittapuullani se tarkoittaa hyvin tehtyä elokuvaa. Valitettavan moni elokuva ei siihen pysty. Monesti elokuvaa katsoessa ajatukset herpaantuvat, ja sitä huomaa ajattelevansa jotain ihan muuta kuin keskittyvänsä elokuvaan. Tämä kertoo jo jotain leffatekeleestä.

Slummien miljonääri avasi silmiä maailman kurjuudesta, mutta sai silti positiivisuudellaan hyvälle tuulelle ja uskomaan siihen, että matalalta voi ponnistaa korkealle, kun vain jaksaa uskoa itseensä ja asiaansa. Suosittelen elokuvaa lämpimästi! :) Tässä vielä traileri:

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Don Corleone - ihana italialainen Kampin keskuksessa

Kuva: www.kamppi.fi

Kävimme mieheni veljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa viikko sitten lauantaina lounaalla Kampin Keskuksessa Don Corleone -ravintolassa. Kiva paikka! On kyllä yleensä enemmän tai vähemmän täynnä, suosittu siis. Meillä sattui tuuri ja oli juuri yksi vapaa pöytä neljälle hengelle. Joskus aiemmin mieheni kanssa käydessä jouduimme hetken odottamaan pöytää.

Ruoka on hyvää! Itse tilasin Pollo alla Boscaiola eli grillattua maissikanaa kolmen sienen kastikkeella. Lisukkeeksi halusin salaattia ja sitä sain hienon, ison ja maistuvan annoksen! Salaatissa oli vihersalaatin lisäksi marinoitua munakoisoa ja kesäkurpitsaa sekä aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja. Kanan kanssa oli paistettuja sieniä (superhyviä), sienikastiketta ja kerrassaan maukkaita lämpimiä kasviksia. Olin annokseeni varsin tyytyväinen, kanaan olisin ehkä lisännyt vähän enemmän mausteita, mutta se ei ollut iso miinus.


Muut seuralaiseni menivät risotto- ja pastalinjalla, onhan ravintola niistä erityisen tunnettu. City-lehti palkitsi ravintolan aikoinaan "Kaupungin paras pasta" -palkinnolla. Oman kana-annokseni lisäksi näitä ruokia tilattiin pöytäämme: Tagliatelle Mare e Monti (tagliatellepastaa, jättikatkarapuja ja herkkutatteja valkosipuli- valkoviinikastikkeella), Il Classico Bolognese (spaghetti bolognese liha-tomaattikastikkeella) sekä Risotto ai frutti di mare (äyriäisrisotto, katkarapuja, sinisimpukka ja sydänsimpukka). Kaikki pidimme annoksistamme! Erityisesti kälyni tilaama äyriäisrisotto sai häneltä paljon kehuja.

Lisäksi annokset oli hienosti rakennettu ja aseteltu lautaselle. Tosin tuossa ylempänä kana-annoksestani olen jo kerinnyt napata palan, joten annos on jo pikkuisen kerinnyt "kärsimään". Nälkä kun oli. :)

Vaikka ravintola on keskellä vilkasta kauppakeskusta, pikaruokaketjupaikkojen keskellä, miljöö on onnistuttu tekemään mahdollisimman ei-kauppakeskusmaiseksi. Sillehän ei mitään voi, että kauppakeskuksen äänet ja hyörinä väkisinkin tunkevat ravintolaan sisälle. Hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu onneksi korvaavat tämän "puutteen". Hienoa, että kauppakeskuksessakin pääsee syömään hyvin ja laadukkaasti! Suosittelen lämpimästi! :)

lauantai 10. syyskuuta 2011

Mitä tehdä, jos purkin kansi on mennyt hukkaan?

Laitetaan nätti Ikeasta ostettu paperinen leivosvuoka siihen päälle kumirenkaan avulla! Problem solved! :) Kumirengaskin pysyy hyvin paikallaan, kun purkissa on alkuperäistä kantta varten jengat purkin suulla.

Sain tämän kuningasidean tänään, kun tuli inspiraatio järjestää keittiötä. Spagettipurkki on ollut jäähyllä jo pidemmän aikaa, koska a) se on liian korkea mahtuakseen laatikkoon ja b) siitä on kansi kadonnut. Purkki oli jo lähellä päästäkseen kirpparille menevään pussiin, mutta pelastui viime hetkellä!

Molemmat ongelmat tuli ratkaistua, koska päätin iskeä spagetit epätavanomaisesti kattilakaappiin (ainut mihin mahtuu korkeudeltaan) ja keksin tuon pienen paperivuoan siihen kanneksi.

Arjen pieniä iloja pienistä mutta merkittävistä ratkaisuista! :)


tiistai 6. syyskuuta 2011

Sisäpihat soimaan!

Taloyhtiömme oli yksi niistä onnekkaista, jotka saivat isännöitäväkseen Helsingin Juhlaviikkojen Sisäpihat soimaan! -konsertin. Viime viikonloppuna saimme nauttia Doina Klezmer -yhtyeen mahtavasta musiikista ja sisäpihallemme olikin kertynyt oman arvioni mukaan varmaan satakunta henkeä! Tai ainakin monta monta monta kymmentä ihmistä. Esityksessä oli vuorotellen musiikkia, sekä näyttelijät esittivät Kjell Westön "tarinoita monikulttuurisesta Helsingistä". Tarttuipa kirjailija itse kitaraankin muutaman biisin ajan.

Tykkäsin Doina Klezmerin musiikista tosi paljon! Taitavien muusikoiden työskentelyä on aina mukava kuunnella ja seurata näin entisenä ammattimuusikkona. Melkein tuli haiku takaisin musiikin pariin. :)

Toki unohdin kameran sisälle, enkä sitä enää viitsinyt lähteä hakemaan konsertin alettua, joten napsin kännykällä (huonolaatuisia) kuvia. Mutta ehkäpä näistä kuvista saa edes pikkuisen konsertin ihanaa tunnelmaa aistittua! Puihin oli ripustettu valoja ja olipa hiekkalaatikossa jätkänkynttiläkin tunnelmaa luomassa. Äänentoistokin toimi yllättävää kyllä tosi hyvin! Toivottavasti saisimme tällaisen konsertin kotipihalle toistekin! :)




torstai 1. syyskuuta 2011

Minun laskuvarjohyppyni Sara-lehdessä! :)

Aikaisemmin kerroin mahtavasta 3-kymppissynttärilahjastani, laskuvarjohypystä, jonka toteutin kesäkuun alussa. Sain jo silloin tietää, että toinen tandemhyppääjä, joka samalla koneella kanssani nousi korkeuksiin, oli Sara-lehden toimittaja tekemässä juttua. Minulla on lehti (elokuun 2011 numero) ollut jo kauan aikaa, mutta nyt vasta muistin mainita asiasta täällä.

Nimittäin. Minäkin oikeastaan pääsin Sara-lehteen tähän juttuun! Jutussa (s. 82-83) on maininta toisesta tandemhyppääjästä (eli minusta :D :D :D) ja tarkemmin tämä katkelma jutusta kuuluu näin:

"Koneessa ei ole penkkejä. Konttaamme toisen tandemhyppääjän kanssa istumaan lattialle hyppymestareihimme kiinnitettyinä. Nyt lasit silmille ja kohti neljän kilometrin korkeutta. Tunnistan allani Helsingistä Suvilahden voimalat ja Olympiastadionin."

Aika siistiä siis päästä valtakunnalliseen naistenlehteen! :)

Voi että. Taas kun muistelen tuota uskomatonta kokemusta, niin mieli tekisi taivaalle taas... Pitää alkaa pistää säästöpossuun rahaa kurssia varten. Jospa ensi kesänä..

Niin ja selvennykseksi, että näissä kuvissa on jutun toimittaja, en minä.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...