Kaikkea pitää kokeilla, osa 2463: laskuvarjohyppy!

Ja kolmikymppisen elämä jatkuikin mukavasti synttäripäivän jälkeen, sain nimittäin mieheltäni 3-kymppissynttärilahjaksi laskuvarjohypyn!!! Olen vähän rämäpää, kesäkuun alussa sain toteuttaa tämän pitkäaikaisen haaveeni. Ihan mielettömän käsittämättömän upea mahtava kokemus!!!!! :) Olin monta päivää hypyn jälkeen ihan täysin fiiliksissä, addrenaliinit, endorfiinit, whatever niitä nyt onkaan, taisivat kovasti jyllätä, oli niin hienoa!! :)

Mieli tekisi kovasti nyt mennä sitten kurssille, jossa oppisin hyppelemään itse. Pitänee ruveta pistämään vähän rahaa säästöpossuun... Tuohan oli nyt semmoinen tandemhyppy, jossa hyppymestarin kanssa yhdessä hypättiin. Minä vain leijailin mukana, hyppymestari hoiti muuten hommat. Tai sain minäkin vähän ohjata varjoa! :) Jos Helsingissä haluatte päästä hyppäämään, suosittelen oikein lämpimästi Skyxperienceä!

Siellä mennään, minä olen tuo oranssihaalarinen. :) Neljästä kilometristä hypättiin. Siinä vaiheessa, kun sen pikkulentokoneen sivuovi avattiin ja alla näkyi postikorttimaisema, kävi mielessä ajatus, että kaikkeen sitä pitääkin päänsä pistää. Mutta sitten kaikki kävi niin nopeasti, että yhtäkkiä vain tajusin syöksyväni tuhottoman kovaa maata kohti. Kiljuin ja nauroin yhtä aikaa, enkä kerinnyt tajuta ihan hirveästi. Sitten kun varjo aukesi ja ruvettiin leijumaan, tajusin vasta jotakin ja rupesin nauttimaan ja ihailemaan maisemia. Aika uskomaton fiilis siinä vaiheessa! :) Leijuimme muuten edellisen kotini yläpuolella Helsingin Hermannissa, enpä ole sitä taloa siitä vinkkelistä ennemmin katsellut! :D

Laskeuduimme sitten lopuksi Arabianrantaan. Olisin kyllä voinut lennellä kauemminkin! :D Uusiksi pitää siis ottaa joskus. Laskeutuminenkin sujui hienosti, siihen vain tuussahdettiin takapuolillemme ja tajusin sitten istuvani hyppymestarini kanssa peräkkäin keskellä nurmikkoa. Sitten kun pääsin valjaista irti, hypin ja pompin ja kiljuin, sen verran addrenaliinia taisi olla veressä! Niin uskomaton tunne ja kokemus.

Loppuilta kuluikin sitten tyhmä leveä virne naamalla ja vain kerratessa sitä about 10 minuutin lentelyä. Hyppyni tallennettiin myös videolle, hyppymestarilla oli nimittäin pieni videokamera toiseen käteen kiinnitettynä koko hypyn ajan. Olen videon jo pikkuisen monta kertaa itse katsonut ja muistanut näyttää sen kaikille, halusivat tai eivät. :D

Naamallani on edelleen se sama tyhmä virne, kun muistelen hyppypäivää. Ja siitä on jo puolitoista kuukautta! :) Kropassa tuntui muutaman päivän ajan hypyn jälkeen niin kuin olisin jyrän alle jäänyt, mutta ei haitannut! :D Niskahartiaseutu oli ihan jumissa, taisin jännittää vapaan pudotuksen aikana aika paljon, ja varjon avaaminen oli kovempi rytkäys kuin mitä kuvittelin. Pää taisi siinä vähän retkahtaa. Minulle tulee helposti mustelmia, niin vähän oli pientä pintaruhjetta ja mustelmaa kainaloiden ja nivusten kohdalla, missä valjaat olivat tiukimmillaan ja mihin paino lennellessä kohdistui. Mutta oli kokemus sen väärtti! :D