Junassa Business-luokassa, never again

VR:llä on tällä hetkellä halvennustarjous Business-luokan hinnoissa. En enää saa mitään alennuksia opiskelijakortilla *nyyh*, vaan aikuisten hinnan joudun aina junalipusta pulittamaan. Ajattelinkin nyt hemmotella itseäni ja ostaa lipun Business-luokkaan välille Helsinki-Seinäjoki, kun kerran lippu oli "rahvaan lippuihin" :) :) :) verrattuna vain kuutisen euroa kalliimpi.

HUKKAAN MENIVÄT NEKIN KUUSI EUROA!!!

Tai ei ihan joka sentti, sain sentään teekupillisen "ilmaiseksi", olisihan se nyt pari euroa ravintolavaunussa maksanut. Plussaa siitä, että vesi oli suht kuumaa. Miinusta, että teepusseja oli tasan kolme jäljellä, siis kaksi minun jälkeeni. Kahvihan - ykkösvaihtoehtoni - oli luonnollisesti loppu.

Lehtihylly ammotti tyhjyyttään.

Vaunu oli ihan niin kuin normaali IC-junan vaunu. Ei mitään eroa penkkien koossa tai sijoittelun "väljyydessä". Penkit vain oli verhoiltu kankaan sijaan (keino?)nahalla, joka tarttui mukavasti paljaaseen ihoon, kun oli sortsit jalassa.

Älkää hyvät ihmiset ostako Business-luokan junalippuja ja haaskatko rahojanne, niih. :D Sen sijaan suosittelen buukkaamaan liput kahden tai neljän hengen työskentelyhyteistä, jotka maksavat ihan normaalilipun hinnan, ei yhtään enempää. Niissä on mukavan rauhallista matkustaa. Ajoissa kannattaa työskentelyhyttipaikkojen varaamisessa kuitenkin olla, joskus niitä ei enää nimittäin ole vapaana.

MUR, sanon minä.

Irlannin reissu, osa 1: Dublin

Kirjoittelen Irlannin reissustamme tänne osissa. On nimittäin niin mahdottomasti kerrottavaa! :) Ja jospa joku muukin innostuu lähtemään Irlantiin, niin tässä vähän vinkkejä.

Olimme kesäkuun alkupuolella Irlannissa reilun viikon pituisella reissulla. Irlanti on hieno maa! Jotenkin olemme kovasti tykästyneet noihin Brittein saariin. Olimme pari vuotta sitten Skotlannissa ja pidimme paljon siitäkin matkasta. Kummallakin reissulla vuokrasimme auton ja kiersimme pitkin maita ja mantuja. Irlantiin lensimme Helsingistä Frankfurtin kautta Dubliniin. Lonely Planet -kirjat ovat muuten tosi hyviä, suosittelen! Meillä oli Lonely Planetit mukana sekä Skotlannissa että Irlannissa ja saatiin niistä kirjoista monia hyviä vinkkejä matkan varrella.

Iltanäkymää Dublinista hotellimme lähettyviltä.

Saavuimme Dubliniin maanantaina illalla. Ensimmäisenä iltana käppäilimme hotellimme lähellä, käytiin pubissa syömässä ja nauttimassa ensimmäiset Guinnessit (olutta) ja Bulmersit (siideriä). Olimme yötä Charleville Lodge Hotellissa, joka oli siisti ja kiva hotelli, pienehkö kylläkin. Aamupalaksi sai valita kunnon tuhdin irlantilaisen aamupalan kananmunineen, pekoneineen, makkaroineen ja veripalttuineen, tai kevyemmän version (continental breakfast). Hyvä aamiainen oli! Varasimme hotellin Booking.comin kautta, jossa oli erityistarjous: kaksi yötä 106 € kahdelta hengeltä, hinta myös sisälsi aamiaisen! Ei paha. Hotelli oli Liffey-joen pohjoispuolella, ei siis ihan keskustassa, mutta keskusta oli reippaan kävelymatkan päässä.

Tiistaina oli vuorossa Dubliniin tutustumista koko päivän. Heittäydyimme todellisiksi turisteiksi ja ostimme liput (16 €/kpl, voimassa vuorokauden) Hop on - Hop off -sightseeing-bussiin. Oli varsin kätevä tämä bussihomma! Tuli päivässä helposti otettua haltuun tärkeimmät nähtävyydet. Bussi pysähtyi Dublinin tunnetuimmilla nähtävyyksillä, kyytiin sai hypätä mistä tahansa reitin varrella ja myöskin jäädä pois milloin halusi. Ja jatkaa sitten matkaa taas hetken päästä jne. Hop on, hop off! :)

Dublin Castlen sisäpiha.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Dublin Castlessa. Olen mahdoton linnafani, yksi tämän reissun teemoista olivatkin juuri linnat. Kävimme reissun aikana ainakin viidessä linnassa. :) Dublin Castle ei kuitenkaan ihan perinteinen linna ollut, ennemmin kuvailisin palatsiksi tms. Tottakai meidän tuurilla suurin osa linnasta oli remontissa, joten pääsimme katsomaan vain kappelin ja kellarin, jossa oli jäänteitä linnan alkuperäisistä perustuksista. Nätti kappeli ja sillai, mutta vähän kyllä petyin. Oli äkkiä nähtynä tämä paikka.

Jatkoimme matkaa Irlannin suurimpaan katedraaliin, St Patrick's Cathedraliin. Isot kirkot ovat aina vaikuttavia. Täällä oli erityisen hienot koristeelliset lattiat! Ja tottakai matkamuistoputiikki toisessa päässä kirkkoa. Jotain magneetteja ostin jääkaapin oveen, toivottavasti tuotto meni hyvään tarkoitukseen seurakunnalle. :)

Katedraalista luonnollisesti seuraava kohde olikin Guinness Storehouse. :D Guinness on "se juttu" Irlannissa. Sitä on tarjolla jokaikisessä pubissa. Ovat pojat osanneet rakentaa aikamoisen brändin, kun tämä Storehousekin oli mahdoton turistirysä. Itse en kylläkään juo olutta, se maku ei vain kolahda, vaikka kuinka yrittäisi, olen ennemmin siiderinaisia. Mutta mieheni tottakai tykkäsi kovasti tästä nähtävyydestä, oli siellä kyllä kiva käydä, nähtävää riitti. Systeemi täällä toimii niin, että liput Storehouseen voi ostaa etukäteen netistä (säästää 10 %) tai paikan päältä ovelta. Itse ostimme netistä liput, joten kävelimme sisään lippujonojen ohi ja syötimme lippujen koodin automaattiin, joista saimme varsinaiset sisäänpääsyliput. Storehousessa on museo, jossa voi kierrellä itse. Museossa kerrotaan oluen valmistusprosessista, tehtaan historiasta jne. Varsinaiseen panimoon turistit eivät pääse, museossa on sitten kuvia ja videoita panimolta. Storehousessa on myös ravintola, jonka annoksissa on käytetty yllättäen Guinness-olutta. Söimme ravintolassa lounaan, ruoka oli ihan jees. Ei mitään huippua, mutta ihan perushyvää. Vähän tuli semmoinen ruokalatunnelma koko ravintolasta.

Guinness Storehousessa oli mahdollista saada oppitunti, miten oikeaoppisesti lasketaan Guinness-tuopillinen hanasta. Nimittäin ensiksi tuoppiin lasketaan juomaa melkein täyteen, jonka jälkeen tuopillinen laitetaan pariksi minuutiksi tiskille odottamaan. Parin minuutin jälkeen vasta tuoppi täytetään ääriään myöten täyteen. Itse hanasta lasketun tuopillisen sai sitten nauttia ja oppitunnista sai vielä kunniakirjan. :)

Iso seinäkuva
portaiden puolivälissä.

Huipentuma tällä visiitillä oli kuitenkin (omasta mielestäni toki) huikea Guinness Shop. Siis oikeasti, siellä oli tavaraa Guinnessin logolla varustettuna alushousuista collegetakkeihin, esiliinoja, tuoppeja, kyniä, golf-palloja, Guinness-toffeeta, -suklaata, -sinappia... You name it! Arvatkaa vaan kuka meinasi seota siellä. Mutta löydettiin mukavasti tuliaisia! :)

Dublin Coddle ja Smithwick-olut

Guinness Storehousen jälkeen istahdettiin taas vihreään turistibussiin ja jatkettiin matkaa. Jäätiin pois Jamesonin viskitislaamon pysäkillä ja käytiin pikaisesti tislaamolla. Ei jääty sinne pidemmäksi aikaa vaan lähdettiin kävelemään ja etsimään ruokapaikkaa. Oltiin alun perin ajateltu välttelevämme Temple Barin aluetta, koska joka oppaassa sanottiin alueen olevan pelkkä turistirysä. Niinhän se olikin, mutta saatiin hyvät safkat pubissa ja kuunneltiin trubaduuria, joka veti ihanasti U2:n With or Without You -biisin esimerkiksi. :) Mieheni söi perinneruoka-annoksen, Dublin Coddle, joka oli siis tuommoinen liha-makkara-keitto tai -pata. Hän haluaa aina kokeilla kaikkia mahdollisia ja mahdottomia paikallisia ruokia. Ihan hyvää tämä ruoka kyllä oli. Itse pitäydyin ihan tutussa ja turvallisessa kana-caesar-salaatissa tällä kertaa

Lopuksi ohjelmassa oli vielä vähän shoppailua Henry Streetillä joen pohjoispuolella. Kivaa! Illan päätteeksi käytiin vielä lähipubissa yksillä. Tämä "yksillä pubissa käyminen illan päätteeksi" muuten muodostui aika lailla perinteeksi koko reissun ajaksi. Ensiksi syömään yhteen pubiin ja sitten yksille toiseen pubiin. :)

Keskiviikkona aamulla lähdettiin hakemaan autoa, vuokrasimme pikkuautomme etukäteen Halpaautovuokraamo.fi:stä. Sitten lähdimme ajamaan kohti Pohjois-Irlantia. Siitä enemmän seuraavassa jutussa

Nokkospasta

Täytyy myöntää, että itselleni ei kuuna päivänä tulisi mieleen kerätä nokkosia (nehän polttaa iholla kun niitä koskee!!), saatika pakastaa niitä ja lopuksi tehdä niistä vielä pastakastiketta. Varsin ennakkoluuloisesta nupinastani huolimatta, onneksi rakas miekkoseni piti päänsä ja teki nokkospastaa. Ja vähänkö siitä tuli hyvää! :)

Aiemmin kesällä sain mökillä nauttia koivunlehti-perunakeittoa ja sekin kyllä oli ihan hyvää, vaikka myös sen keiton tekemistä säesti minun "hentovarainen" ennakkoluuloinen ininäni. :D

Meidän pastassa käytettiin siis pakastettuja nokkosia, jotka oli ryöpätty ja kuivattu ennen pakastamista. Mutta nämä pakastetut nokkoset näyttivät pannulla ja lopputuloksessa ihan pinaatilta.

Tässä reseptiä nokkoskastikkeelle, riitti hyvin meille kahdelle hengelle. Voisi ehkä juuri riittää kolmelle neljälle hengelle, varsinkin jos sekoittaa suoraan pastan sekaan. Mikään mahdottoman iso annos ei kuitenkaan ole.

nokkosia n. 100 g ryöpättynä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pari lorausta sherryä (jääkaapissa sattui nyt olemaan tätä, mm. vermut tai vastaava sopii yhtä hyvin)
suolaa
pippuria
muskottipähkinää
tuoretta timjamia
n. 2 rkl Crème Bonjour -tuorejuustoa (meidän versiossa aurinkokuivattu tomaatti -makuisena, mutta veikkaan että sopii moni muukin maku)

Kuullota ensin pilkotut sipulit ja timjami pannulla öljyssä ja lisää sitten sherry. Anna hautua hetken aikaa ja lisää pilkotut nokkoset. Anna hautua taas hetken ja lisää mausteet ja Crème Bonjour. Lopuksi anna vielä hautua pannulla, kunnes juusto sulaa.

Hyvää ruokahalua! :)

Tuolien verhoilua

Meillä on olohuoneessa sohva, nojatuoli ja sitten sellainen "kevyempi" nojatuoli, miksikä sitä nyt sitten nimittäisi. Ollaan asuttu tässä meidän uudessa kodissa maaliskuusta lähtien ja tähän asti sohva on ollut eri värinen kuin tuolit. Ja voi että kun riipaisee silmää... :)

Edellisessä kodissamme ratkaisin homman niin, että sohva oli vaalea, mutta tuoleihin tein tummansiniset päällykset. Nyt nämä päällykset näyttävät jo ajan patinoimilta huonolla tavalla, joten päätin kokeilla pysyvää verhoilua nitojan kanssa. Edellisenä ratkaisuna olivat nimittäin ihan vain irrotettavat päälliset.

En tajunnut ottaa tuosta kevyemmästä nojatuolista ennen-kuvaa, mutta voitte uskoa, että sen tuolin oma alkuperäinen kuosi oli h.i.r.v.i.t.t.ä.v.ä. Suoraan Jyskin tai Sotkan 1980-luvun mallistosta. Eihän em. paikoissa mitään vikaa ole, tekeehän niistä joskus ihan hyviä löytöjä. :)

Nyt sitten löysin Eurokankaasta kerrassaan upean samettikankaan! Olen jo kauan aikaa himoinnut jonkinlaista barokkikuviota tänne meille, mutta vielä en ole onnistunut saamaan sitä kuin koristetyynyihin. Nytpä on sitten kohta päällystettynä sohvat ja tuolitkin! :)

Tuolista tuli kuin uusi! Olen tosi tyytyväinen. Kerrankin meni niin kuin Stromsössä! :) Nuo puujalat lähtivät helposti irti, olivat vain parilla ruuvilla kiinni kumpainenkin. Kankaan sai sitten siististi koko istuimen ympärille. Ompelin kankaasta mittojen mukaan pussin, jonka sitten pujotin istuinrungon päälle. Tuolin alle laitoin palan tavallista mustaa kangasta, ettei tuota kirjaimellisesti kallisarvoista :) samettikangasta tuhlaannu tuolin alla, minne kukaan ei katso. Pujotusta varten jätin pussin tuolin alle tulevan pään auki, jonka sitten ompelin käsin kiinni. Hommasin sellaisen nitojankin näihin verhoiluhommiin, mutta totesin, että tähän ei oikein voi sitä käyttää. On nimittäin metalliputket runkona tuolla istuinosan sisuksissa. :)

En tiedä mitä metodeja sitä ihan oikeassa verhoilukoulussa suositellaan... Mutta itselläni toimi ihan loistavasti karhulanka ja tuollainen kaareva neula. Karhulankaa ei ihan heti saa poikki, joten se kestää, vaikka ommel joutuu koville, kun tuolilla istutaan. Muutenhan käytin saumoihin ompelukonetta, mutta sinne tuolin alla olevaan pussinsulkemissaumaan käytin näitä.

Nojatuoli on vielä vaiheessa, mutta siitä muistin ottaa sentään ennen-kuvan. Istuinpatjan olen jo ehtinyt päällystämään. Tämän nojatuolin saa levitettyä yhden hengen varavuoteeksi, joten tuo istuinosa pitenee ja sen saa irti tuolin rungosta. Mikä muuten helpottaa tätä verhoiluhommaa huomattavasti. :) Nyt pitäisi sitten keksiä, miten saan tuota kangasta laitettua yhtä nätisti muuallekin tähän nojatuoliin. Tuo patja oli vielä helppo "pussittaa"...

Saas nähdä kuinka tässä minun verhoiluprojektissani käy. Enpä ole ennemmin moista paljoa harrastanut, tai näin isossa mittakaavassa lähinnä. Mitään kurssejahan ei voi käydä, vaan itse pitää opetella... :)

Sohva on sitten se isoin haaste ja sen olen jättänyt suosiolla viimeiseksi. Siihen urakkaan pitää omistaa vähän enemmän aikaa. Mutta laittelen tänne kuvia, kunhan projekti etenee.

PartyLite-haksahdus, nätti sellainen

Sainpa sitten PartyLite-kuvaston käteeni, ei hyvä lompakolle, oikein hyvä meidän parvekkeelle. :) En oikeastaan ikinä hommaa mitään perhosiin viittaavaa, jotenkin en lämpene perhosille ollenkaan. Nättejä ne toki on, jos luonnossa sattuu näkemään. Mutta että perhosaiheisia verhoja, vaatteita jne... Ei oo mun juttu.

Mutta luonnollisesti poikkeus vahvistaa säännön! Nimittäin tuota metallista perhoskoristetta en voinut vastustaa ja sen sitten tilasin PartyLiteltä. :) Alun perin se ilmeisestikin on tarkoitettu ihan maahan kukkapenkkiin, kun sen mukana tuli vielä tuohon jatko-osa. Kerrostalon neljännessä kerroksessa kuitenkin ainut mahdollisuus on parveke, joten iskin sen sitten tuohon isoimpaan kukkaruukkuun. Jatko-osaa ei tarvittu. Aika kiva mielestäni! :) Tuohon pieneen vihreään kippoon voi sitten laittaa tuikun tai pienen kynttilän, jos haluaa fiilistellä iltahämärissä parvekkeella.

Sitten tämä kullanvärinen kukkajalka tai -laatikko tai whatever on DIY-osastoa. Plantagenista joskus pari kolme vuotta sitten hommasin ihan puunvärisenä tuon korkean kukkajalkasysteemin. Edellisessä asunnossa meillä ei ollut parvekkeella lasitusta, joten tämä kukkajalka joutui sitten olemaan kesät talvet säiden armoilla, koska en viitsinyt sitä roudata varastoon ja takaisin. Ja siltä se sitten näyttikin... Mutta kasassa kuitenkin pysyi, niin en raaskinut poiskaan heittää. Näytin kukkalaatikolle sitten vähän kultaista spraymaalia, jota käytin jakkaroihin, ja siitä tuli kuin uusi! Riitti vain yksi kerros spreijata päälle ja hyvä tuli.

Lisähuomautus 1: ruukussa on päivänkakkaroita. Ne eivät tällä hetkellä kuki, koska eivät ole vielä täysin toipuneet meidän lomareissusta ja vedenpuutteesta... :) Elän toivossa, että rupeaa kohta kukkimaan, nuppuja ainakin on muutama.

Lisähuomautus 2: Vieressä on vanha puinen perunalaatikko pikkupöytänä. Löysimme sen mieheni isän lapsuudenkodista aikoinaan.

Hyvältä kuulostava kolesterolilääkitys

Viini on hyödyllisempää kuin liikunta! Ks. Uusisuomi.fi-sivuston juttu tästä.

Tätä lääkitystä minäkin voisin kokeilla! :D On meinaan tuo kolesteroli hiukan koholla. Ravitsemusterapeutti suositteli ottamaan luomurypsiöljyä ruokalusikallisen päivässä, koska rasva kuulemma lähtee rasvalla. Eli nyt olen kulauttanut kurkkuuni öljyä joka aamu, yritän hoitaa kolesterolia ensiksi ruokavaliolla ettei tarvitsisi lääkkeisiin lähteä... Mutta pitäisiköhän laajentaa nyt tätä kolesterolinhoitoprojektia myös sitten viinilasilliseen iltapalan yhteydessä? Not bad! :)

Kiva pyörälenkki

Kaivoin pitkästä aikaa pyöräni pyörävarastosta ja hurautin K-Rautaan hakemaan nitojaa. Siis sellaista, jolla voi nitoa kangasta kiinni tuoleihin, tästä verhoiluprojektista lisää myöhemmin, kun tulee valmista. :)

Kiva pikkupolku Vantaanjoen varrella,
osoittautui kylläkin umpikujaksi. :D

Sain jopa pyörät pumpattua ihan itse! Tähän asti olen vain menettänyt hermoni ja saanut pyörät tyhjäksi. Mun pyörässä ei nimittäin ole semmoisia tavallisia pumppaussysteemeitä, vaan ne venttiilit tarvitsevat spesiaalipumpun, niin kuin auton renkaisiin. Vaikka muuten olen mielestäni suht kätevä käsistäni, niin tässä hommassa on ollut joku käsittämätön este. Mutta vain tähän asti! Pari ärräpäätä pääsi ja melkein ilmat pihalle kummastakin pyörästä, mutta sain kuin sainkin pumpattua täyteen! :)

Ei uskoisi, että ollaan vajaan 10 km päässä
Helsingin keskustasta.

Vaikka tunnelma oli ihanan metsäinen, tässä kohdassa
kyllä kuului Lahdentien autojen humina. Mutta onneksi
äänet ei kuulu näistä kuvista! :)

K-Rautaan päästelin tuttua ja lyhintä reittiä, mutta kotiin päin päätin sitten seikkailla pitkin Vantaanjoen vartta. Pari kertaa lähdin testailemaan jotain hiekkatietä, joka olikin sitten umpikuja. Mutta lopulta tupsahdin metsän keskeltä tuttuihin maisemiin ja löysin kotiin. Mielessä kyllä kävi, että onneksi kännykässä on navigaattori, että voin paikantaa itseni, mutta sitä ei sitten tarvittu. :)

Helmikoristeet verhoihin

Meillä on olohuoneessa pitkät maahan asti ulottuvat tummanruskeat sivuverhot. Verhot ovat tarkoituksella liian pitkät, että alaosa on "myttynä" lattialla. Semmoisia verhoja olen monissa sisustuslehdissä nähnyt ja tykästynyt kovasti, joten pitihän sellaiset sitten itsellekin saada.

Jotain piristystä olen kuitenkin yksivärisiin verhoihin kaivannut. Kun yleissävynä meillä olohuoneessa ovat ruskean sävyt, niin olen laittanut sohvalle turkooseja tyynyjä piristämään huoneen lookia. Sain sitten päähäni, että tekaisen verhoihin helmikoristeet ja niistä tuli itse asiassa ihan kivat! :) Pujottelin mustaan satiininauhaan kolmea erilaista helmeä, kahta turkoosia helmeä ja yhtä tummasävyistä. Tässä pari kuvaa, en oikein nyt parempia kuvia saanut onnistumaan, mutta ehkäpä näistä selviää mikä on pointti.

Ja taas yksi DIY-projekti

Olen tämmöinen DoItYourself-tyyppi, kaikenmoista pitää värkätä. Mutta kuitenkin tarpeeksi simppeliä hommaa, muuten menee hermot. Kärsivällisyys ei ole minun hyveitäni. :) Nyt päätin maalata appiukon tekemät hienot jakkarat meidän kodin väritykseen sopiviksi. Eli väreiksi valikoitui musta ja kulta.

Ostin korkeakiiltoista mustaa maalia, jolla vetelin kaikki muut jakkaran osat paitsi nuo välikepit. Tai miksi niitä sanotaan... :) Välikepit saivat päälleen kullan- tai oikeastaan pronssinväristä spraymaalia. Tuossa kuvassa on aika vaalea sävy, mutta livenä on semmoinen nätti kulta tai pronssi.

Tässä kuva ennen ja jälkeen. Vielä pari jakkaraa olisi operoitavana. :)

Virkkausharrastusta

Näin joskus jossain lehdessä, kuinka joku oli keksinyt virkata suojat kukkaruukkujen päälle. Vähänkö hyvä idea piilottaa jo elämää nähnyt saviruukku! :) Sitten hain kaupasta kivoja värikkäitä lankoja ja otin virkkuukoukun käteen. Keksin päästäni mallit, tein sen mukaan mitä lankaa riitti. Hauskaa hommaa!

Tein simppeliä pientä "verkkoa", eli 1 ketjusilmukka, 1 pylväs, 1 ketjusilmukka, 1 pylväs jne.

Kaikkea pitää kokeilla, osa 2463: laskuvarjohyppy!

Ja kolmikymppisen elämä jatkuikin mukavasti synttäripäivän jälkeen, sain nimittäin mieheltäni 3-kymppissynttärilahjaksi laskuvarjohypyn!!! Olen vähän rämäpää, kesäkuun alussa sain toteuttaa tämän pitkäaikaisen haaveeni. Ihan mielettömän käsittämättömän upea mahtava kokemus!!!!! :) Olin monta päivää hypyn jälkeen ihan täysin fiiliksissä, addrenaliinit, endorfiinit, whatever niitä nyt onkaan, taisivat kovasti jyllätä, oli niin hienoa!! :)

Mieli tekisi kovasti nyt mennä sitten kurssille, jossa oppisin hyppelemään itse. Pitänee ruveta pistämään vähän rahaa säästöpossuun... Tuohan oli nyt semmoinen tandemhyppy, jossa hyppymestarin kanssa yhdessä hypättiin. Minä vain leijailin mukana, hyppymestari hoiti muuten hommat. Tai sain minäkin vähän ohjata varjoa! :) Jos Helsingissä haluatte päästä hyppäämään, suosittelen oikein lämpimästi Skyxperienceä!

Siellä mennään, minä olen tuo oranssihaalarinen. :) Neljästä kilometristä hypättiin. Siinä vaiheessa, kun sen pikkulentokoneen sivuovi avattiin ja alla näkyi postikorttimaisema, kävi mielessä ajatus, että kaikkeen sitä pitääkin päänsä pistää. Mutta sitten kaikki kävi niin nopeasti, että yhtäkkiä vain tajusin syöksyväni tuhottoman kovaa maata kohti. Kiljuin ja nauroin yhtä aikaa, enkä kerinnyt tajuta ihan hirveästi. Sitten kun varjo aukesi ja ruvettiin leijumaan, tajusin vasta jotakin ja rupesin nauttimaan ja ihailemaan maisemia. Aika uskomaton fiilis siinä vaiheessa! :) Leijuimme muuten edellisen kotini yläpuolella Helsingin Hermannissa, enpä ole sitä taloa siitä vinkkelistä ennemmin katsellut! :D

Laskeuduimme sitten lopuksi Arabianrantaan. Olisin kyllä voinut lennellä kauemminkin! :D Uusiksi pitää siis ottaa joskus. Laskeutuminenkin sujui hienosti, siihen vain tuussahdettiin takapuolillemme ja tajusin sitten istuvani hyppymestarini kanssa peräkkäin keskellä nurmikkoa. Sitten kun pääsin valjaista irti, hypin ja pompin ja kiljuin, sen verran addrenaliinia taisi olla veressä! Niin uskomaton tunne ja kokemus.

Loppuilta kuluikin sitten tyhmä leveä virne naamalla ja vain kerratessa sitä about 10 minuutin lentelyä. Hyppyni tallennettiin myös videolle, hyppymestarilla oli nimittäin pieni videokamera toiseen käteen kiinnitettynä koko hypyn ajan. Olen videon jo pikkuisen monta kertaa itse katsonut ja muistanut näyttää sen kaikille, halusivat tai eivät. :D

Naamallani on edelleen se sama tyhmä virne, kun muistelen hyppypäivää. Ja siitä on jo puolitoista kuukautta! :) Kropassa tuntui muutaman päivän ajan hypyn jälkeen niin kuin olisin jyrän alle jäänyt, mutta ei haitannut! :D Niskahartiaseutu oli ihan jumissa, taisin jännittää vapaan pudotuksen aikana aika paljon, ja varjon avaaminen oli kovempi rytkäys kuin mitä kuvittelin. Pää taisi siinä vähän retkahtaa. Minulle tulee helposti mustelmia, niin vähän oli pientä pintaruhjetta ja mustelmaa kainaloiden ja nivusten kohdalla, missä valjaat olivat tiukimmillaan ja mihin paino lennellessä kohdistui. Mutta oli kokemus sen väärtti! :D

Kolmenkympin virstanpylväs

Pakko on kolmikymppispostaus tänne tehdä. :D Varsinainen juhlapäivä oli kylläkin jo huhtikuun lopussa. Mutta neljättä vuosikymmentä sitä pitää ruveta nyt käymään. Pientä kriiseilyä on ollut ilmassa, mutta onneksi pikkuhiljaa alan tajuta, että numeroita ne vain ovat. Itse asiassa, elämäni on parhaimmalla mallillaan ever tällä hetkellä! :)

Mieheni tykkää ruoanlaitosta ja minä saan nautiskella hänen taidoistaan. Synttäriaamuna minulle tuotiin samppanjalasillinen (kyllä, ihan oikeaa samppanjaa, ei kuohuviiniä) sänkyyn ja sen jälkeen ohjattiin ihan taivaallisen aamiaisen ääreen. Lautasilta löytyi juustoja, salamia, kinkkua, uppopaistettuja munia, muffinsia, rahkajogurttia, marjoja, suklaavaahtoa, rommissa uiskennelleita rusinoita ja mansikoita... Jopa minulta ei löytynyt hetkeen sanoja, kun näin tämän aamiaispöydän! Oli ihanaa ja hyvää!!! :) Elämä kolmikymppisenä alkoi siis varsin mukavasti.

Talvimuistoja

Kävin kännykkäkuvia läpi ja löytyi pari kivaa kuvaa!


Tämä kuva on otettu mökiltä helmikuun loppupuolella tänä vuonna, siis 2011. Sillä aikaa kun mies harrasti pilkkimistä (ei saatu kalaa kuitenkaan lounaaksi), päätin askeltaa järven jäällä tuommoisen sydämen. On muuten raskasta hommaa talsia hangessa! Kävi ihan kuntoilusta. :) Paremman kuvan saamiseksi olisi pitänyt olla jotkin korkeat tikkaat tai jotain korkeaa, että olisi voinut ottaa kuvan ylhäältä alaspäin.

Tämän kuvan taas räpsäisin lenkillä Helsingissä maaliskuun lopussa 2011. Leskenlehdet sieltä tekevät tuloaan lumen keskeltä!

Mökkifiilistelyä

Olimme juuri reilun viikon vanhempieni mökillä Kurussa, on se vaan niiiiin ihana paikka! :) Joitakin vuosia sitten en vain pystynyt olemaan siellä paria päivää kauempaa, sitten piti päästä jo johonkin ihmisten ilmoille metsän keskeltä. Jotakin aikuistumista tms. muutosta lienee tapahtunut, koska nyt tilanne on päinvastoin, minua ei millään huvittaisi lähteä sieltä pois! :)

Emme sentään lorvineet koko aikaa! :) Olimme viikon mökillä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Äiti ja isä olivat jo ennemmin tehneet metsätöitä ja kaataneet puita metsässä. Meidän miehet sitten pilkkoivat puunrunkoja paloiksi, joista minä ja siskoni "kirvestimme" koneella puut klapeiksi. Hauskaa hommaa, uskokaa tai älkää! Kirvestää tarkoittaa siis suomeksi puiden pilkkomista klapikoneella. Kone on niin kuin automaattinen kirves you know, näin naisen logiikalla. Saatiin puuvajaa jo aika hyvin täyteen!

Minulla oli yllättäen ompelukone mukana mökillä. :) Viime kesänä aloitimme uudistusprojektin saunamökissä. Koska varsinaisessa "päämökissä" on hyvä keittiö, niin saunamökistä purettiin sen käyttämättömäksi jäänyt keittiö. Muutenkin siellä vaihdettiin vähän järjestystä jne. Vuosi sitten minulla jäi kesken tyynyjen päällystäminen, joten jatkoin urakkaa sitten nyt. Keksimme nimittäin laittaa jo olemassa olevat runkopatjat sohvakäyttöön, johon tarvitsi paljon tyynyjä selkänojaksi. Ostin Ikeasta moooonta sisätyynyä, joihin ompelin päälliset tilkuista omista kangasvarastoistani. Kangasvarastoni koosta kertoo se, että varmaan 15 tyynyyn tein päälliset, eikä vajetta ihan hirveästi näy varastossani... Kankaat ovat ihania!! :D

Tässä vielä pari fiilistelykuvaa, mökillä on ihanat maisemat!

Gaijin

Tämä ravintolakertomus tulee hieman jälkikäteen, mutta olimme keväällä helatorstaina illalla juhlimassa mieheni valmistumista uudessa aasialaisravintolassa Gaijinissa Helsingissä. Suosittelen!

Otimme maistelumenun, joka sisälsi 9 ruokalajia. Paljon ihania makuja! :) Ihan kaikista ruokalajeista en muistanut ottaa kuvaa, kun oli niin kiire tietenkin iskeä kiinni. Mutta tässä muutamasta ruokalajista kuvat.

Päivän sashimi sisälsi kolmea erilaista kalaa, siikaa, makrillia ja lohta, jos oikein muistan. Ja kastike kalojen kanssa oli suorastaan taivaallinen! Ja huom. minä en yleensä pidä raa'asta kalasta eli kaikki graavi- ja kylmäsavustetut kalat eivät kuulu minun ruokalistalleni. Mutta täälläpä sitten huomasin syöväni juuri "raakaa" kalaa ja hyvää oli... :)

Foie & unagi eli glaseerattua ankeriasta, ankanmaksaa ja norileipää. Oli ihan hyvää, ankanmaksan maku ei nyt vain kolahda minuun, mutta muuten hyvää.

Scallops lemon & wakame: paistettuja kampasimpukoita ja sitruuna-wakame dressing. NAMI!!!! :)

Gaijin hot pot eli pitkään haudutettua vasikanposkea, paahdettua munakoisoa ja pinjansiemeniä. NAMI!!! :)

Must have: pinkkikuvioinen tietokoneen hiiri

Verkkokauppa.comissa kävimme ostamassa uuden printterin, koska vanha sanoi työsopimuksen irti. Kas kummaa, kävellessäni hiiriosaston ohi, pieni sisäinen pinkinnälkäinen harakkani bongasi tämän ihanuuden. Sopii muuten täydellisesti pinkkiin työhuoneeseen! :) Myös työnteko on jonkinlaista välineurheilua, ainakin minun kohdallani... Kyllähän sitä nyt viettää läppärin ääressä aikaa paljon mieluummin, kun työntekovälineistö on kohdillaan! :)

Tervetuloa Pinkkiin työhuoneeseen!

Pinkki työhuone on avannut ovensa! Luvassa on kolmikymppisen helsinkiläisen naisen kotoisan rentoa jutustelua omista näpertelyistä käsitöiden parissa, ruoanlaitosta ja ravintoloista, matkailusta ja vähän muodistakin. Ja toki muistakin aiheista, jos sattuu tulla mieleen. :)

Näkymää huoneen ikkunaseinältä. Huoneessani on
yksi seinä kokonaan täytetty valkoisilla Ikean
Expedit-kirjahyllyillä, joiden hyllyjen läpi pinkki
seinä  kivasti näkyy.

Työhuoneessani on oikeasti ihanat pinkit seinät. Sävynä on Tikkurilan M336 (Hibiscus), joka on myös tämän blogin taustaväri. Työhuoneessani työpöydällä on läppäri etätöiden tekemistä varten, sekä sivupöydällä ompelukone. Lisäksi huoneestani löytyy kirjoja, lehtiä, kangasvarastoni sekä kenkä- ja laukkukokoelmani. Ja tietenkin Dumbo-nalle.

Lempiharrastukseni on tehdä käsitöitä, välillä menee niin kuin Strömsössä, välillä ei. Aina olen tehnyt perinteisiä käsitöitä kuten virkannut, neulonut ja ommellut. Viime aikoina olen kuitenkin laajentanut DIY-intoani myös helmitöihin ja vanhojen huonekalujen tuunaukseen. Kaikkea pitää kokeilla!

Harrastamme mieheni kanssa ruoanlaittoa. Mieheni on erityisen innostunut kokeilemaan kaikenlaista uutta ja olenkin siirtänyt päävastuun ruoanlaitosta hänelle. :) Mutta yhdessä kokkailemme monesti kaikkea hyvää. Käymme myös silloin tällöin nautiskelemassa ravintoloissa, joten luvassa on myös ravintola-arviointeja.

Tässä morsiuskimppuni vuodelta 2005 kuivattuna ja
kehystettynä seinällä.

Matkakertomuksiakin on tiedossa, Suomesta ja ulkomailta. Näitä juttuja ehkä kuitenkin harvemmin, emme kuitenkaan koko aikaa ole reissun päällä, töitäkin pitää tehdä. :)

Muoti on minulle tärkeää, joten saattaapi tänne tulla kuvia ihanuuskengistä ja -laukuista. Asukuvia en aio ruveta postaamaan kuitenkaan.

Ja hymiöitä on sitten koko blogi täynnä, olette varmaan jo tämän kirjoituksen perusteella huomanneet! :D Tervetuloa Pinkkiin työhuoneeseen!