Sienimetsässä

Ollaan viimeisiä kesäpäiviä viettämässä mökillä. Seuraavan kerran kun tänne joskus päästään, taitaa olla jo syksy. Tottakai meidän tuurilla lämpenevää säätä on luvattu viikonlopuksi ja ensi viikoksi, kun meidän pitää lähteä täältä jo ensi perjantaina, juuri ennen lämpimiä säitä. "Lämmintä" siis on ollut n. 15 astetta parhaimmillaan täällä. Mutta mökillä on kuitenkin aina ihanaa, vaikka lämpöasteita ei hurjasti olisikaan!

Tänään piipahdettiin retkellä sienimetsässä lähimaastossa. Tai lähinnä sienestys meni niin, että minä osoitin, että tuolla on sieniä ja mies kävi tsekkaamassa sienet ja poimimassa ne sankoon, jos kelpasivat. Sainkin lempinimen vihikoira. :)

Tässä poimitaan isohaperoita.

Puolukatkin alkavat pikku hiljaa olla kypsiä! Ei ehkä ihan vielä, mutta kohtapuoliin.

Metsästä löytyi julmettoman suuri muurahaispesä. Siitä johti sitten tämä murkkujen valtaväylä, jolla kulki edestakaisin ihan mustanaan muurahaisia. Positiivista, että eipä ole käärmeitä sitten tällä tontilla. :) Eikö sitä niin tavata sanoa, että jos on iso muurahaispesä lähellä, niin käärmeet ei tykkää.

Puut tykkäävät ihanasti toisistaan, kun ovat noin kietoutuneina yhteen! <3 <3 <3

Arvonta käynnissä, mikä sieni mahtaa olla kyseessä... :)

Näin vanhemmiten (kolmikymppisenä) :) olen vasta ruvennut hoksaamaan, kuinka kivaa sitä metsässä onkaan kuljeskella. Ja ylipäätään oleskella mökillä vaikka vain katsellen järvelle tuntikausia. Vanha kunnon klisee metsä rauhoittaa, pitää niin paikkansa.

 

Kaikesta päätellen oravia majailee tässä lähistöllä.

Siellä ne odottavat poimijaansa!

Mökkitie.

Huippulöytö, kantarelleja! Ihan kauhean montaa ei löydetty, mutta saa niistä jonkun kivan pienen lisän pääruoan kanssa.

Mustikoitakin oli vielä ja niitä joitakin suuhun matkan varrella eksyi tottakai.

Retken saalis! :)

Sienet päätyivät pataan retken jälkeen ja niistä tehtiin (lue: mieheni teki) herkullista sienikeittoa. Kiva retkipäivä! :)