Sir Paul McCartney!!!

OMG. Oli aikamoista nähdä Sir Paul McCartney LIVENÄ! 69-vuotias setä veti aika hyvin. Kylmät väreet menivät erityisesti näiden biisien aikana: Eleanor Rigby, Let It Be, Hey Jude ja Yesterday. Ai että miten niin oon tylsä ja tykkään vain kuluneista klassikkobiiseistä enkä niistä uusista tai vähemmän tunnetuista... :) Soittivat muuten kaikki ne biisit, jotka halusinkin kuulla! Eli edellä mainitut. :D Toisin kuin Bon Jovi EI soittanut Alwaysia EIKÄ Thank You For Loving Metä. Eli Paul McCartney on kiva, Bon Jovi ei. :)

Yritin kännykällä ottaa kuvia, ovat mitä ovat...

Sain ikuistettua Paulin takaapäin isolta screeniltä...

Siinä on joku juttu, että kun on koko elämänsä ajan ollut enemmän tai vähemmän kiinnostunut musiikista ja tietyt muusikot ovat "tavoittamattomia", niin sitten kun tällaisen muusikon näkee ja kuulee livenä, niin huh huh. Harvoin minulla tällaista oloa tulee, mutta Paul McCartney on kuitenkin Paul McCartney. The Beatlesin jäsen!!! Niinku oikeesti!!! :)

Muuten hyvä, mutta kasvoja ei oikein erota... :D Muutaman ekan biisin ajan McCartneylla oli päällään tyylikäs Beatles-henkinen pikkutakki, jonka hän sitten riisui. Ja takkia riisuessaan kommentoi, että tämä oli sitten ainut asunvaihto tässä konsertissa. :) Takin alta paljastui tyylikkäästi valkoinen kauluspaita ja ohuet henkselit, jotka kannattelivat suoria housuja, joiden sivusaumoissa oli kanttaukset samalla takin sinisellä. En paljoakaan kiinnittänyt asuvalintoihin huomiota... :)

Keikka kesti encoreineen kolme tuntia! Uskomatonta! Ja Paul on ihan supliikkimiehiä, yleisö oli ihan sulaa vahaa, kun hän oli opetellut muutaman lauseen suomea ja muutenkin jutteli mukavia. Ja mikä tärkeintä, ripotteli näitä The Biisejä aina sopivin välein pitkin konserttia. Kuultiin mm. All My Loving, Long And Winding Road... Bond-tunnarin Live And Let Die -aikana oli hieno tulishow, oli jos jonkinlaista pauketta ja välähdystä! Olin niin äimän käkenä, etten edes tajunnut yrittää ottaa kuvaa. :)

McCartney istahti pariin otteeseen myös flyygelin taakse. Ihan hyvin tyyppi lauloi, sekä soitti bassoa, kitaraa, ukuleleä ja pianoa. Unohdinkos jonkun soittimen?

McCartneylla oli mukanaan vain 4-henkinen bändi. Ei tanssijoita tms. "turhaa". :) Okei okei, eivät tanssijat ole turhia!!! :) Mutta Sir Paul hoiti homman kotiin ytimekkään tehokkaasti. Ei show tarvinnut enempää esiintyjiä, yhdessä McCartneyssä on ihan tarpeeksi! McCartney ja oikeanpuoleinen kitaristi/basisti vuorottelivat basson varressa, vasemmanpuoleinen kaveri soitti koko ajan kitaraa, lisäksi mukana olivat kiipparisti ja aivan ihana rumpali. :) Saisihan rumpalikaverin nimen selvillekin netistä, jos googlaisi, mutta en nyt ruvennut etsimään, sorry. Rumpalilla oli ihan omat tanssimuuvit jossakin biisissä, lisäksi hän ilmeili ja muutenkin hassutteli koko keikan ajan. Mahtava kaveri! :) Ja tosi hyvä laulajakin, itse asiassa koko bändi lauloi taustoja. Kiipparisti osui kuvaan näinkin hyvin:

Minulle sattui vielä hauska juttu auton parkkeeraamisessa. Ajoin töistä päin tuhatta ja sataa Hartwall Areenalle, että ehtisin näkemään edes osan keikasta. Suljin myymälän klo 20 ja lähdin sitten kiireen vilkkaa Areenaa kohti. Tottakai kun pääsin Areenan parkkihallin ovelle, minulle kerrottiin, että halli on täynnä. Naamani taisi venähtää, koska kello oli siinä vaiheessa about 20.20 ja keikan piti alkaa klo 20. Onneksi mielentilani (usein tahtomattani huom.) näkyy kasvoiltani aina tosi helposti, niin parkkisetä oli ihana ja sanoi, että parkkeeraa vain tuonne Jokereiden parkkipaikoille, että kun konserttikin on jo alkanut, niin ei sinne kukaan enään tule. Niinpä pistin autoni sinne paikalle, joka oli varattu jollekin Korkiakoskelle, en maksanut parkkeeraamisesta mitään ja istahdin paikalleni katsomoon ihan oikeasti samalla sekunnilla kun McCartney pamahti lavalle. Keikka oli puolisen tuntia myöhässä. Loppu hyvin kaikki hyvin! Onneksi on ihania ihmisiä vielä olemassa! :) Eihän sen miehen olisi mikään pakko ollut minua päästää sinne varatuille paikoille.

Tottakai sitten murehdin jossakin vaiheessa, että miten ihmeessä pääsen sieltä sivusta parkkipaikalta pois, kun hallista lappaa autoja konsertin jälkeen tasaisena virtana. No, en sitten tiedä keneksi minua luultiin, mutta kun lähestyin hiljoilleen paikaltani sitä kohtaa, josta pääsi tielle ja joka oli suljettu muovitötsillä, niin se tyyppi, joka vartioi, ettei kukaan pääse sinne taakse autolla, otti muovitötsät pois edestä ja pysäytti liikenteen, että minä pääsin tielle. Vähänkö nauroin ihan kippurassa siellä autossa itsekseni, että luulikohan se mua vaiks Leena Harkimoksi tai jotain! :D Joo, tiedän, mulla on ihan omat huvini. :D

Ja loppuun vielä todiste hyvällä kuvalla, että oikeasti se Paul oli siellä lavalla. Tästä kuvasta erottaa kasvonpiirteetkin, toisin kuin noista meikäläisen kännykkäkuvista. :) Mutta oli kyllä upea keikka!!

Kuva: www.iltalehti.fi/John Palmen