"HOMO! on häikäilemätön ooppera ja kuumaverinen kantaatti ajasta, jolloin kirkko repesi, Suomi jakaantui kahtia ja homot lakkasivat olemasta kilttejä.
Veijo Teräs on naimisissa kansanedustaja Hellevi Teräksen kanssa. Perheen au-pairina toimii kadulta löytynyt Moritz, joka kerää aineistoa homoista ja heidän pariutumisriiteistään Hellevin poliittisiin tarkoituksiin. Mitä tapahtuu kun Moritz katoaa öisille matkoilleen ja törmää Tom of Finlandiin, vanhojen homojen veljeskuntaan ja muslimiin, joka on leikannut irti korvansa? Mitä tapahtuu, kun Veijo törmää menneisyytensä vänrikkiin, William Shakespeareen ja seitsemään kääpiöön? Ja mitä tapahtuu, kun Hellevin omatunto katoaa jäljettömiin ja ryhtyy esiintymään valeasussa ympäri Helsinkiä?" (www.kansallisteatteri.fi)
 |
| Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media |
Olimme HOMO!:n kantaesityksessä ja ensi-illassa 21.9.2011 Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Teatteri suorastaan vilisi julkkiksia, jotka olivat halunneet tulla todistamaan tätä ainutlaatuista suomalaisen teatterihistorian merkkipylvästä. Esimerkiksi Jani Toivola, Helena Lindgren ja Jorma Uotinen jonottivat samaan narikkaan meidän kanssamme. Ja vaikka ketä muita näin! :) Tottakai yritin kuitenkin pysytellä mahdollisimman coolina luoviessani väliajalla julkkisten seassa kuohuviinilasi asiaankuuluvasti kädessäni, pääni (toivon mukaan) kääntyili vain hienovaraisen tyylikkäästi puolelta toiselle bongaten tuttuja kasvoja. :D
Suosittelen esitystä erittäin lämpimästi! Se todella sykähdytti. Mielessäni olen muistellut eri hahmoja ja kohtauksia monta kertaa näinä parina viime päivänä. Harva taideteos näin "tunkee sisimpään" ja herättää ajatuksia. Miksi ihmeessä maailma on vieläkin niin "takapajulaperähikiäjamitänäitänyton", että kaikilla ei ole samanlaista oikeutta rakastaa ketä haluaa?
 |
| Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media |
Loistavat näyttelijät ja käsittämättömän mahtava bändi (tästä Kansallisteatterin sivuille lukemaan lisätietoja)! Musiikki vei esitystä eteenpäin. Pieni orkesteri venyi kuulostamaan paljon isommalta multi-instrumentalistien ja taitavan äänisuunnittelun johdosta. Samoin näyttelijöistä otettiin kaikki irti, lyömäsoittimia soittamassa bongasin ainakin Riku Niemisen ja Olavi Uusivirran, Anna Paavilainen taas soitti viulua yhdessä kohtauksessa. Ei musiikkiteatteriin tarvita sinfoniaorkesteria tai big bandia, kun kekseliäisyydellä pärjää äärettömän pitkälle.
Tuurna on ovelasti tuonut homo-oopperaan musiikkia sellaisilta säveltäjiltä, joiden on huhuttu/tiedetty olevan homoja. Tunnistin esimerkiksi Tsaikovskin Pähkinänsärkijän ja Chopinin Vallankumousetydin. Lisäksi näyttämöllä nähtiin itse William Shakespeare ja puhuttiin Vincent van Goghista, homoja kuulemma kumpainenkin.
 |
| Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media |
Siitä kyllä olen Hesarin kulttuuritoimittajan kanssa samaa mieltä, että pikkuisen esitystä olisi voinut lyhentää. Toimittajan mielestä tunnilla olisi voinut pätkäistä, minulle riittää puoli tuntia. :) Väliajan jälkeen ehkä hieman fiilis lässähti. Mutta tämäkään ei näin jälkikäteen haittaa, sen verran hyvä homo-ooppera muuten oli. Erityisesti tykkäsin HOMO!:n anarkiasta. Ihan mahtavaa, kun vieläpä Kansallisteatterissa uskalletaan julkisesti kritisoida taiteen muodossa yhteiskuntaa, nimeltä mainitsemattomia poliitikkoja jne. Me like! Ei tarvitse aina hyssytellä ja ajatella mitä muut ajattelevat. Välillä poskeni toki melkein punoittivat vanhasta hyssyttelytottumuksesta. :) Voi kun sitä itsekin saisi tiukan paikan tullen sanottua mitä on todella mielessä! En tarkoita tietenkään, että aina pitäisi suuna päänä olla liikenteessä. Mutta edes joskus pystyisi irrottautumaan "mitä muutkin nyt ajattelevat" -mentaliteetista.
 |
| Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media |
Homo-ooppera pisti kyllä toden teolla miettimään, miten onnellisessa asemassa sitä itse on heterona avioliitossa. Nyt vasta todella tajusin, millaista olisi elää tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, jos elämänkumppaninani olisikin nainen. Sehän olisi pitkälti taistelua! On järkyttävää tietää, että nyt vuonna 2010 on vielä olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat homouden olevan sairaus. Näin yhtenä esimerkkinä. Kertookin paljon yhteiskunnan suhtautumisesta homoihin ja lesboihin, kun homoudesta edes tehdään tällainen yhteiskuntaa herättävä taideteos. Että tekijät kokivat tarpeen tehdä homo-oopperan. Jos eläisimme unelmamaailmassa, homous olisi vain yksi tavallinen aihe muiden muassa, eikä sitä pitäisi erikseen korostaa. Nythän homous on aiheena mediassa koko ajan muutenkin, kirkon suhtautumisesta homouteen nyt puhumattakaan. Miksi maailma ei voi olla kiva paikka kaikille, MIKSI??????????????
 |
| Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kivasta kommentistasi! :)