Päivän piristys! :)

Bongasin Kalastajan vaimo -blogista tämän hauskan tv-mainoksen. Pakko jakaa täälläkin! :)

HOMO! - anarkistinen musiikkifarssi Kansallisteatterissa

Pirkko Saision ja Jussi Tuurnan HOMO! -musiikkifarssi on mahtava. Upea. Mieleenpainuva. Ajatuksia herättävä. Koskettava. Hulvattoman hauska. Kohahduttava. Homo.

"HOMO! on häikäilemätön ooppera ja kuumaverinen kantaatti ajasta, jolloin kirkko repesi, Suomi jakaantui kahtia ja homot lakkasivat olemasta kilttejä.

Veijo Teräs on naimisissa kansanedustaja Hellevi Teräksen kanssa. Perheen au-pairina toimii kadulta löytynyt Moritz, joka kerää aineistoa homoista ja heidän pariutumisriiteistään Hellevin poliittisiin tarkoituksiin. Mitä tapahtuu kun Moritz katoaa öisille matkoilleen ja törmää Tom of Finlandiin, vanhojen homojen veljeskuntaan ja muslimiin, joka on leikannut irti korvansa? Mitä tapahtuu, kun Veijo törmää menneisyytensä vänrikkiin, William Shakespeareen ja seitsemään kääpiöön? Ja mitä tapahtuu, kun Hellevin omatunto katoaa jäljettömiin ja ryhtyy esiintymään valeasussa ympäri Helsinkiä?" (www.kansallisteatteri.fi)

Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media

Olimme HOMO!:n kantaesityksessä ja ensi-illassa 21.9.2011 Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Teatteri suorastaan vilisi julkkiksia, jotka olivat halunneet tulla todistamaan tätä ainutlaatuista suomalaisen teatterihistorian merkkipylvästä. Esimerkiksi Jani Toivola, Helena Lindgren ja Jorma Uotinen jonottivat samaan narikkaan meidän kanssamme. Ja vaikka ketä muita näin! :) Tottakai yritin kuitenkin pysytellä mahdollisimman coolina luoviessani väliajalla julkkisten seassa kuohuviinilasi asiaankuuluvasti kädessäni, pääni (toivon mukaan) kääntyili vain hienovaraisen tyylikkäästi puolelta toiselle bongaten tuttuja kasvoja. :D

Suosittelen esitystä erittäin lämpimästi! Se todella sykähdytti. Mielessäni olen muistellut eri hahmoja ja kohtauksia monta kertaa näinä parina viime päivänä. Harva taideteos näin "tunkee sisimpään" ja herättää ajatuksia. Miksi ihmeessä maailma on vieläkin niin "takapajulaperähikiäjamitänäitänyton", että kaikilla ei ole samanlaista oikeutta rakastaa ketä haluaa?

Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media

Loistavat näyttelijät ja käsittämättömän mahtava bändi (tästä Kansallisteatterin sivuille lukemaan lisätietoja)! Musiikki vei esitystä eteenpäin. Pieni orkesteri venyi kuulostamaan paljon isommalta multi-instrumentalistien ja taitavan äänisuunnittelun johdosta. Samoin näyttelijöistä otettiin kaikki irti, lyömäsoittimia soittamassa bongasin ainakin Riku Niemisen ja Olavi Uusivirran, Anna Paavilainen taas soitti viulua yhdessä kohtauksessa. Ei musiikkiteatteriin tarvita sinfoniaorkesteria tai big bandia, kun kekseliäisyydellä pärjää äärettömän pitkälle.

Tuurna on ovelasti tuonut homo-oopperaan musiikkia sellaisilta säveltäjiltä, joiden on huhuttu/tiedetty olevan homoja. Tunnistin esimerkiksi Tsaikovskin Pähkinänsärkijän ja Chopinin Vallankumousetydin. Lisäksi näyttämöllä nähtiin itse William Shakespeare ja puhuttiin Vincent van Goghista, homoja kuulemma kumpainenkin.

Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media

Siitä kyllä olen Hesarin kulttuuritoimittajan kanssa samaa mieltä, että pikkuisen esitystä olisi voinut lyhentää. Toimittajan mielestä tunnilla olisi voinut pätkäistä, minulle riittää puoli tuntia. :) Väliajan jälkeen ehkä hieman fiilis lässähti. Mutta tämäkään ei näin jälkikäteen haittaa, sen verran hyvä homo-ooppera muuten oli. Erityisesti tykkäsin HOMO!:n anarkiasta. Ihan mahtavaa, kun vieläpä Kansallisteatterissa uskalletaan julkisesti kritisoida taiteen muodossa yhteiskuntaa, nimeltä mainitsemattomia poliitikkoja jne. Me like! Ei tarvitse aina hyssytellä ja ajatella mitä muut ajattelevat. Välillä poskeni toki melkein punoittivat vanhasta hyssyttelytottumuksesta. :) Voi kun sitä itsekin saisi tiukan paikan tullen sanottua mitä on todella mielessä! En tarkoita tietenkään, että aina pitäisi suuna päänä olla liikenteessä. Mutta edes joskus pystyisi irrottautumaan "mitä muutkin nyt ajattelevat" -mentaliteetista.

Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media

Homo-ooppera pisti kyllä toden teolla miettimään, miten onnellisessa asemassa sitä itse on heterona avioliitossa. Nyt vasta todella tajusin, millaista olisi elää tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, jos elämänkumppaninani olisikin nainen. Sehän olisi pitkälti taistelua! On järkyttävää tietää, että nyt vuonna 2010 on vielä olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat homouden olevan sairaus. Näin yhtenä esimerkkinä. Kertookin paljon yhteiskunnan suhtautumisesta homoihin ja lesboihin, kun homoudesta edes tehdään tällainen yhteiskuntaa herättävä taideteos. Että tekijät kokivat tarpeen tehdä homo-oopperan. Jos eläisimme unelmamaailmassa, homous olisi vain yksi tavallinen aihe muiden muassa, eikä sitä pitäisi erikseen korostaa. Nythän homous on aiheena mediassa koko ajan muutenkin, kirkon suhtautumisesta homouteen nyt puhumattakaan. Miksi maailma ei voi olla kiva paikka kaikille, MIKSI??????????????

Kuva: www.kansallisteatteri.fi/media

Filosofointia, pohdintaa, vuodatusta, ajatuksia...

Luin juuri Ruusutapetilla-blogista viimeisimmän postauksen, jossa kirjoitettiin siitä, kuinka monet blogit ovat muuttuneet ammattimaisiksi. Olen kyllä samaa mieltä, melkeinpä tällaisia blogeja voisi kutsua ennemmin toimitetuiksi nettilehdiksi. Onhan niitä kiva lukea, katsella upeita kuvia ja haaveilla saavansa edes prosentin verran samanlaista tyylikkyyttä ja "glamouria" omaankin elämään. Siksi tykkäänkin blogeja seurata ja vaikka fanittaa Facebookissa.

Sain kuitenkin tämän ajatuksen ansiosta tehtyä ratkaisevan päätöksen. Olen nimittäin kauan aikaa "stressannut" tästä kotikutoisesta blogistani, kun se nyt ei juuri muistuta näitä ammattiblogeja sitten millään tavalla. Tästä murehtimisestani kertovat esimerkiksi nuo pari postausyritystä asunto- ja tuotekuvista - pelkkiä yrityksiä olla samanlainen kuin muutkin. Upeat järjestelmäkameralla otetut kuvat upeasta vaatehuoneesta tai täydellisestä olohuoneesta, niitä ei löydy Pinkistä työhuoneesta. Sen sijaan, pitäisiköhän minun ottaa KÄNNYKKÄkamerallani :D kuva meidän 3,6 neliömetrin kokoisesta tupaten täynnä olevasta vaatehuoneesta? Ja näyttää, että tällaista on oikeassa elämässä? :)

Mutta nyt päätin, että en ressaa enää. En väen vängällä yritä bongata asuntokuvia ja muuta, julkaisen sitten, jos jotain kivaa tulee vastaan. En yritäkään keskittyä vaikka vain sisustukseen tai ruokaan, vaan aiheita on niin paljon kuin minua kiinnostaa. Kirjoittelen mitä tykkään ja pidän bloggaamisen kivana stressittömänä harrastuksena. Luki tätä sitten joku tai ei.

Voin vakuuttaa, että Pinkki työhuone jatkaa juttujen suoltamista laidasta laitaan rönsyilevällä tyylillä, mahdottomalla höpötyksellä ja hymiöiden viljelyllä. :) Kuitenkin vain hieman haaveillen järjestelmäkamerasta ja valokuvaustaitojen kehittymisestä... :)

Terkut Irlanti- ja Skotlanti-nalleilta! :)

Uudet nilkkurit

Aloitin maanantaina uudessa työpaikassa. Ei varmaan tarvitse kovin montaa kertaa arvata, minkä alan liike on kyseessä? :) Nämä ihanuudet ovat ensimmäinen hankintani niistä monista tulevista...

Ristin nämä Vagabondin nilkkurit maijapoppaskengiksi. Ihanat ja hyvät jalassa!

Taitettavat ballerinat

Sain keväällä ystävältäni lahjaksi aivan ihanat Redfootin taitettavat Sex and the City -ballerinat.

Suokaa anteeksi heikohko kännykkäkuva, sormetkin näkyvät alareunassa ja kaikkea. :D Mutta kenkien idea on, että nätit ja tyylikkäät kengät voi ottaa mukaan vaikka kaupungille, että ne voi vaihtaa sitten jalkaan, kun jalat ovat puhki korkkareilla kävelystä. Taitettuna kevyet ballerinakengät kulkevat omassa pikkupussissaan kätevästi mukana pienessäkin laukussa!

Ystäväni mies kuitenkin katsoi asiakseen esittää tyypillisen miehisen käytännöllisen kysymyksen: mihin ne korkokengät sitten laitetaan, kun vaihdetaan nämä ballerinat jalkaan, eiväthän korkokengät jokaiseen pikkulaukkuun mahdu. No. Sitä murehditaan sitten kun sen aika koittaa! So not niin kuin Nykäsen Matti sanoo! :D

Nyt joku aika sitten CityDealissa sattui olla Redfootin verkkokaupan tarjous, että näitä ihanuuksia sai kaksi paria vain 29 eurolla! Arvatkaa nyt kuka klikkaili itselleen lahjakortin sillä sekunnilla. Nyt omistan siis yhteensä kolmet Redfoot Flatmatesit! :) Mukana tuli oma pieni kangaspussi kummallekin kenkäparille ja postikulutkin sisältyivät hintaan. Suht nopeasti paketti matkasi Iso-Britanniasta Helsinkiin, reilun viikon vain kesti.

Tässä kenkulit, kovin on harakka taas ollut asialla, kun kimaltelee niin maan mahdottomasti. :) Tilasin L-koon kengät ja ovat hyvät jalkaan. Kengännumeroni on 40 täällä Suomessa.

Kuvat www.redfootshoes.com.

Kultainen seinä

Oioioioi, osaisikohan sitä itse tehdä kultaisen seinän? Ainakin tämän Tikkurilan videon mukaan se ei näytä kovin vaikealta... :) Nyt jäi uniin tuo kultainen seinä, joskus sellainen on pakko saada...

Avoca

Viime kesäkuun Irlannin reissumme loppupuolella juuri ennen lentokentälle lähtemistä löysimme aivan käsittämättömän ihanan paikan Dublinin läheltä. Avoca, keskellä ei mitään, tai siltä ainakin tuntui. Iso parkkipaikka, ihan täynnä. Iiiisossa kaupassa oli kosmetiikkaosasto, koruja, vaatteita, (keitto)kirjoja, keittiötarvikkeita, puutarhatarvikkeita... You name it! Ihanaan irlantilaiseen tyyliin! Avoca onkin irlantilainen perheyritys. Nyt vasta googletin Avocan ensimmäistä kertaa ja sain selville, että heillä on verkkokauppa. Niinpä tietysti... Ei tiedä hyvää meikäläisen tiliotteelle. :)



 
Olisin voinut ostaa koko kaupan. Kiertelin suu auki kauan aikaa ja hipelöitsin kaikkia ihania tavaroita. Mukaani päätyi mm. kirja The Goddess Guide, Gisèle Scanlonin kirjoittama. Vaikuttaa hyvältä, ihana naisten oma kirja! :) Kirjasta on ilmestynyt myös muita osia, mutta maltoin mieleni ja ostin vain tämän ensimmäisen. Löysin muuten myös The Goddess Guide -blogin. Taidanpa ruveta seuraamaan!

Arvatkaapa, mikä tämä on? :)

Sehän on tottakai avokadonpilkkoja! :) Tämä löytyi Avocan keittiöosastolta. Vitsinä sen ostimme, mutta onpa ollut ihan mahdottoman kätevä! Oikeasti! :) Olen ruvennut laittamaan usein avokadoa salaatteihin, ja tämä pilkkoo ne varsin näppärästi.

Samassa yhteydessä kaupan kanssa oli upea kahvila. Avocan kahviloita on kehuttu mm. Lonely Planetissa. Lounastakin kahvilassa olisi saanut, otimme kuitenkin kahvin kanssa herkulliset voileivät. Salaattitiskikin näytti ihan uskomattoman hyvältä ja runsaalta... Mutta voileivät olivat ihan kiitettävän runsaita, että lounaastakin menivät.

Avoca-kauppoja on useampia ympäri Irlantia, kannattaa etsiä yksi ja mennä käymään, jos Irlantiin menette! :)

Vahinkojäätelö

Tarkoituksenani oli tehdä hedelmä-marjasmoothieta, mutta tulikin jäätelöä tai sorbettia ehkä paremmin. :) Löysin pakkasesta pussin mangopaloja (Pirkka-mangokuutio 300 g) ja niiden pohjalta rupesin säveltämään smoothieta. Lisäksi heitin sekaan pari banaania, mustikoita pakkasesta ja kun ei tehosekoitin oikein tykännyt sekoittaa aineksia keskenään, vähän maitoa nesteeksi. Ja lopputulos oli jäätelöä, iloinen yllätys! :D Toisaalta, jos 75 % aineksista on suoraan pakkasesta, niin ehkäpä pitäisi osata ajatella mitä tuleman pitää. :) Mutta tulipa hyvä ja terveellinen välipala ilman lisättyä sokeria! Mustikoissa tietty oli pikkuisen sokeria. Annoksesta tuli kyllä tosi iso, ehkäpä neljälle hengelle hyvä jälkiruoka.

Tuli niin nätti kuvio tehosekoittimessa, että oli pakko ottaa kuva. :)

Vahinkojäätelö (reilut annokset neljälle hengelle)

1 pss (300 g) jäisiä Pirkka-mangokuutioita
2 banaania
n. 1 dl jäisiä (sokeroituja) mustikoita
n. 2 dl maitoa

Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja anna koneen hoitaa homma. Voi olla, että kannu pitää ottaa välillä koneesta irti ja ravistella tai sekoittaa seosta lusikalla, että tehosekoitin jaksaa sekoittaa aineet tasaiseksi. Näin ainakin meidän tehosekoittimen kanssa. :) Sitten vain nauttimaan!

Jos malttaa, loputhan voi laittaa pakkaseen ja nautiskella myöhemmin. Jäätelö ei kyllä saa olla kovin sulaa, kun sen pakkaseen laittaa, mielellään pakastaa heti valmistamisen jälkeen.

Omenahillo

Sain jonkin ihmeellisen kohtauksen ja tein omenahilloa. Tämä on nyt sitten vissiin sitä homingia. Anoppilasta saatiin iso pussillinen omenoita ja ne odottivat viikon pussissa hilloksi pääsemistään. Siltä muutama kyllä näyttikin... :D Isoin ongelma minulla tähän puuhaan ryhtymisessä oli se tsiljoonan ompun kuoriminen. Eihän se hillon keittäminen paha homma ollut. Nyt kuitenkin otin itseäni vihdoin niskasta kiinni, kuorin tsiljoona omenaa ja tein omppuhilloa. Jee! :)

Kuvan purkit ovat Ikeasta, "Slom, kannellinen purkki, 1,95 €". Muuten tosi näppäriä ja tiiviitä. Aika isojakin, vetää puoli litraa hilloa yksi purkki. Ai miten niin joka toisessa kirjoituksessa mainitaan Ikean tuotteet... :D

Ohje on ihan perusohje Dan Sukkerin hillosokeri-paketin kyljestä, vain pikkuisen tuunattuna.

Omenahillo

2 kg soseutettuja omenoita (eli n. 2,5 kg kuorimattomia omenoita)
2 dl vettä
1 sitruunan mehu
1 kg hillosokeria
1-2 rkl kanelia
1 rkl vaniljasokeria

Pese ja kuori omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa lohkoiksi ja keitä pehmeiksi pienessä vesimäärässä.

*** Itse laitoin kattilaan ehkä pari kolme desiä vettä. Keittämiseen meni abouttiarallaa 10-15 minuuttia. Mutta sen kyllä huomaa, kun omenanpalat alkavat pehmetä. ***

Soseuta omenat ja punnitse sose.

*** Ensiksi ihmettelin, että minkä ihmeen takia sose pitää punnita. :) Mutta hokasin sitten, että on se hyvä ensin varmistaa, paljonko sitä sosetta on, että tietää suhteuttaa hillosokerin ja muiden ainesten määrän. Itselläni sosetta kertyikin vain 1,5 kg, joten vähensin sitten muitakin aineita siinä suhteessa. ***

Sekoita sose, vesi, sitruunamehu, hillosokeri, kaneli ja vaniljasokeri kattilassa.

*** Alkuperäisessä ohjeessa ei ole kanelia ja vaniljasokeria. Lisäsin niitä hilloon suurin piirtein tuon määrän, mitä tuossa yläpuolella on. Maistoin välillä ja lopetin lisäämisen sitten, kun rupesi maistumaan hyvältä. :) ***

Keitä 10 minuuttia välillä sekoittaen.

Tölkitä sose kuumennettuihin purkkeihin. Sulje huolellisesti.

*** Seuraavan ongelman kuorimisen tylsyyden jälkeen heittivät sitten nuo KUUMENNETUT tölkit. Kun ei kauheasti kokemusta entuudestaan ole hillojen tekemisestä, ei sitten kellot soineet yhtään, että miten ihmeessä purkit kuumennetaan. Ensiksi tuli luonnollisesti uuni mieleen, mutta onneksi tajusin, ettei ehkä lasipurkkeja kuitenkaan uuniin. Vihdoin lamppu välähti ja laskin altaan täyteen tulikuumaa vettä ja purkit sinne. Ja avot, ei kauaa mennyt, kun minulla oli kuumennettuja purkkeja! :D Välillä sitä tuntee itsensä niiiiiiiin "viisaaksi"... :) ***

Nyt vain toivon, että hillo jähmettyisi purkeissa. Purkittamisen aikana oli hillo meinaan ihan vetelää. Luotan hillosokeripaketissa lukeneeseen neuvoon (joka koski tosin marjahilloa, mutta pätee ehkä tähänkin...), että hillo hyytyy lopullisesti noin vuorokaudessa. Pitäkää peukkuja, että hillo hyytyy! Hyvää se kyllä oli. :)

Nojatuoli vihdoin valmis!

Heinäkuun 20. päivä kirjoitin verhoilevani nojatuoliamme. No. Nyt jo on nojatuoli valmis! Eihän siihen mennyt montaakaan kuukautta! :D

ENNEN:

JÄLKEEN:

Aika haasteellista hommaa noin niinku verhoilunoviisille. Ihan vain muutaman kerran kävi mielessä, että kaikkeen sitä osaan pääni pistää. Sen takiahan monia luovia viikon taukoja hommaan tuli, kun paloi käämit, kun en keksinyt miten jotakin kohtaa toteuttaisin. Ja kun ei oikein ihan tuosta noin vaan viitsinyt suht arvokasta kangastakaan ruveta leikkaamaan ilman hyvää suunnitelmaa.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, tänään liimasin nuo tummat koristepuut paikoilleen ja ovat siinä jo muutaman tunnin pysyneetkin! :) Liimasin myös osan peukaloanikin, pysyy ainakin kynsi paikoillaan. Kuivuu muuten nopeasti se pikaliima, nimensä veroinen. Vinks vinks.

Nojatuolihan on vuodeversio, eli istuinosa koostuu päällekkäisistä toisissaan vetoketjulla kiinniolevista tyynyistä, jotka sitten pyörillä liukuvat ulos tuolista yhden hengen patjaksi. Laitoin uutta kangasta päälle niille paikoille, missä edellisten kankaidenkin saumat olivat. Sitten tajusin laittaa ihan tavallista mustaa kangasta tuon päällityynyn alapuolelle, ettei tarvinnut haaskata kuviollista kangasta siihen osaan, mikä ei tavallisesti näy ulospäin. Tuota valkoista en jaksanut ruveta päällystämään, se on nyt ihan hyvä noin. :)

Tässä tärkeimmät työvälineeni, nitoja, karhunlanka, kaareva neula ja toki ihana Singerini:

Alun perin suunnitelmissani oli verhoilla myös sohva samaan syssyyn. Budjetti on kuitenkin rajallinen, pitäisi taas ostaa tuota kangasta monta metriä lisää... Eli se juttu on nyt on hold, niin kuin ulkomailla tapaavat sanoa. Sen sijaan keksin tänään, että kokeilen värjätä mustaksi sohvan päällä olevan vaalean päiväpeiton! Sohvahan itsessään on vaalea, mutta päälliset eivät luonnollisestikaan ole irrotettavat (en ollut fiksuimmalla tuulella sohvaa hankkiessani). Tahrat sohvassa ovat jo niin pinttyneitä, ettei niihin tehoa mikään myrkky. Joten löysin aikoinaan siihen päälle vaalean päiväpeitteen, joka voisi nyt kokea kohtalokseen tummentua muihin tuoleihin sopivaksi. Nyt siis kauppaan hankkimaan semmoista väriä. Jännityksellä odotan, mitä siinä projektissa tapahtuu... :)

Kattovalaisin huoneen nurkassa, o-ou!

Siis vähänkö loistava idea. Mikä pakko sitä on aina ripustaa kattovalaisimet keskelle huonetta? Miksi nyt en ole itse tätä hokannut?????? :)

Uusimmassa Divaani-lehdessä (syyskuu 2011) nimittäin esitellään tyylikäs koti, jossa makuuhuoneessa kaunis valaisin on ripustettu huoneen nurkkaan. Ja näyttää hyvältä! Nimenomaan makuuhuoneessa tämä ratkaisu toimiikin varmasti hyvin, koska eipä makuuhuoneessa yleensä mitään mahdotonta valaistusta tarvitse. Lukulamput iltalukemista varten ovat kuitenkin yöpöydillä, seinälle ripustettuna jne. Valo voi valaista tunnelmallisesti nurkasta käsinkin!

Mistä tulikin mieleeni sitten tämä Ikean Kristaller-kattokruunu (79 €), jota olen kauan jo himoinnut, mutta en vain tähän asti ole päässyt himotusajatusta pidemmälle. Kattokruunu on sen verran korkea, ettei se oikein toimisi pidemmän päälle kahden pitkähkön ihmisen kodissa keskellä huonetta. :) Mutta jospa nyt, jos sen taiteilisi makuuhuoneen nurkkaan jotenkin. Onhan tämä aikamoinen härpäke, mutta jokin siinä viehättää... Jos siis härpäketyylistä tykkää, sopiihan sitä laittaa kohtuudella härpäkkeitä huoneeseen, jonka sisustus on muuten simppeli. Härpäke on muuten hyvä sana. :D

Kuva: www.ikea.com

Toinen vaihtoehto voisi olla tämä Fatboyn Rockcoco-valaisin. Siis OMG, miten upea! Tosin siinä on ihan yhtä upea hintakin, uusimman Avotakan (syyskuu 2011) mukaan 560 €. Kökkö. Mutta hieno on! Se on juuri sopivan överisti muovisen näköinen. Ei yritäkään näyttää muulta kuin pleksimuovilta. :)

Kuva: www.fatboy.nl

Tiedän, olen ihan heikkona kattokruunuihin. Pinkissä työhuoneessakin on kattokruunu, se on rehdisti muovinen ja ihanan turkoosi, enkä vaihtaisi sitä mihinkään! :)

Leffavinkki: Slummien miljonääri

Kuva: www.slumdogmillionairemovie.co.uk

Slummien miljonääri (Slumdog Millionaire) -leffa tuli joku aika sitten telkkarista ja meni meillä nauhalle. Eilen vihdoin katsottiin elokuva ja yllätyin positiivisesti! Hieman nimittäin kauhulla odotin, että miten paljon vollotan katsoessani elokuvaa intialaisista slummeista. Päinvastoin, teki vain oikein hyvää nähdä edes elokuvaversio slummien raa'asta elämästä. Todellisuus lienee kuitenkin vielä aika paljon karumpaa.

Kuva: www.slumdogmillionairemovie.co.uk

Kuva: www.slumdogmillionairemovie.co.uk

Kuva: www.slumdogmillionairemovie.co.uk

Kaikkien hurjien ihmiskohtaloiden lisäksi tarina itsessään oli ihana ja söpö. Mutta ei kuitenkaan imelällä tavalla missään tapauksessa, miehenikin katsoi leffan ihan kiltisti ja tykkäsi. :) Hänelle kun eivät uppoa minkään valtakunnan romanttiset draamat. Kerrankin olen samaa mieltä kriitikoiden kanssa: "The Feel-Good Film of the Decade", kuten tuossa elokuvan mainoskuvassa sanotaan. Leffa jaksoi pitää otteessaan koko ajan ja minun mittapuullani se tarkoittaa hyvin tehtyä elokuvaa. Valitettavan moni elokuva ei siihen pysty. Monesti elokuvaa katsoessa ajatukset herpaantuvat, ja sitä huomaa ajattelevansa jotain ihan muuta kuin keskittyvänsä elokuvaan. Tämä kertoo jo jotain leffatekeleestä.

Slummien miljonääri avasi silmiä maailman kurjuudesta, mutta sai silti positiivisuudellaan hyvälle tuulelle ja uskomaan siihen, että matalalta voi ponnistaa korkealle, kun vain jaksaa uskoa itseensä ja asiaansa. Suosittelen elokuvaa lämpimästi! :) Tässä vielä traileri:

Don Corleone - ihana italialainen Kampin keskuksessa

Kuva: www.kamppi.fi

Kävimme mieheni veljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa viikko sitten lauantaina lounaalla Kampin Keskuksessa Don Corleone -ravintolassa. Kiva paikka! On kyllä yleensä enemmän tai vähemmän täynnä, suosittu siis. Meillä sattui tuuri ja oli juuri yksi vapaa pöytä neljälle hengelle. Joskus aiemmin mieheni kanssa käydessä jouduimme hetken odottamaan pöytää.

Ruoka on hyvää! Itse tilasin Pollo alla Boscaiola eli grillattua maissikanaa kolmen sienen kastikkeella. Lisukkeeksi halusin salaattia ja sitä sain hienon, ison ja maistuvan annoksen! Salaatissa oli vihersalaatin lisäksi marinoitua munakoisoa ja kesäkurpitsaa sekä aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja. Kanan kanssa oli paistettuja sieniä (superhyviä), sienikastiketta ja kerrassaan maukkaita lämpimiä kasviksia. Olin annokseeni varsin tyytyväinen, kanaan olisin ehkä lisännyt vähän enemmän mausteita, mutta se ei ollut iso miinus.

Muut seuralaiseni menivät risotto- ja pastalinjalla, onhan ravintola niistä erityisen tunnettu. City-lehti palkitsi ravintolan aikoinaan "Kaupungin paras pasta" -palkinnolla. Oman kana-annokseni lisäksi näitä ruokia tilattiin pöytäämme: Tagliatelle Mare e Monti (tagliatellepastaa, jättikatkarapuja ja herkkutatteja valkosipuli- valkoviinikastikkeella), Il Classico Bolognese (spaghetti bolognese liha-tomaattikastikkeella) sekä Risotto ai frutti di mare (äyriäisrisotto, katkarapuja, sinisimpukka ja sydänsimpukka). Kaikki pidimme annoksistamme! Erityisesti kälyni tilaama äyriäisrisotto sai häneltä paljon kehuja.

Lisäksi annokset oli hienosti rakennettu ja aseteltu lautaselle. Tosin tuossa ylempänä kana-annoksestani olen jo kerinnyt napata palan, joten annos on jo pikkuisen kerinnyt "kärsimään". Nälkä kun oli. :)

Vaikka ravintola on keskellä vilkasta kauppakeskusta, pikaruokaketjupaikkojen keskellä, miljöö on onnistuttu tekemään mahdollisimman ei-kauppakeskusmaiseksi. Sillehän ei mitään voi, että kauppakeskuksen äänet ja hyörinä väkisinkin tunkevat ravintolaan sisälle. Hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu onneksi korvaavat tämän "puutteen". Hienoa, että kauppakeskuksessakin pääsee syömään hyvin ja laadukkaasti! Suosittelen lämpimästi! :)

Mitä tehdä, jos purkin kansi on mennyt hukkaan?

Laitetaan nätti Ikeasta ostettu paperinen leivosvuoka siihen päälle kumirenkaan avulla! Problem solved! :) Kumirengaskin pysyy hyvin paikallaan, kun purkissa on alkuperäistä kantta varten jengat purkin suulla.

Sain tämän kuningasidean tänään, kun tuli inspiraatio järjestää keittiötä. Spagettipurkki on ollut jäähyllä jo pidemmän aikaa, koska a) se on liian korkea mahtuakseen laatikkoon ja b) siitä on kansi kadonnut. Purkki oli jo lähellä päästäkseen kirpparille menevään pussiin, mutta pelastui viime hetkellä!

Molemmat ongelmat tuli ratkaistua, koska päätin iskeä spagetit epätavanomaisesti kattilakaappiin (ainut mihin mahtuu korkeudeltaan) ja keksin tuon pienen paperivuoan siihen kanneksi.

Arjen pieniä iloja pienistä mutta merkittävistä ratkaisuista! :)

Sisäpihat soimaan!

Taloyhtiömme oli yksi niistä onnekkaista, jotka saivat isännöitäväkseen Helsingin Juhlaviikkojen Sisäpihat soimaan! -konsertin. Viime viikonloppuna saimme nauttia Doina Klezmer -yhtyeen mahtavasta musiikista ja sisäpihallemme olikin kertynyt oman arvioni mukaan varmaan satakunta henkeä! Tai ainakin monta monta monta kymmentä ihmistä. Esityksessä oli vuorotellen musiikkia, sekä näyttelijät esittivät Kjell Westön "tarinoita monikulttuurisesta Helsingistä". Tarttuipa kirjailija itse kitaraankin muutaman biisin ajan.

Tykkäsin Doina Klezmerin musiikista tosi paljon! Taitavien muusikoiden työskentelyä on aina mukava kuunnella ja seurata näin entisenä ammattimuusikkona. Melkein tuli haiku takaisin musiikin pariin. :)

Toki unohdin kameran sisälle, enkä sitä enää viitsinyt lähteä hakemaan konsertin alettua, joten napsin kännykällä (huonolaatuisia) kuvia. Mutta ehkäpä näistä kuvista saa edes pikkuisen konsertin ihanaa tunnelmaa aistittua! Puihin oli ripustettu valoja ja olipa hiekkalaatikossa jätkänkynttiläkin tunnelmaa luomassa. Äänentoistokin toimi yllättävää kyllä tosi hyvin! Toivottavasti saisimme tällaisen konsertin kotipihalle toistekin! :)

Minun laskuvarjohyppyni Sara-lehdessä! :)

Aikaisemmin kerroin mahtavasta 3-kymppissynttärilahjastani, laskuvarjohypystä, jonka toteutin kesäkuun alussa. Sain jo silloin tietää, että toinen tandemhyppääjä, joka samalla koneella kanssani nousi korkeuksiin, oli Sara-lehden toimittaja tekemässä juttua. Minulla on lehti (elokuun 2011 numero) ollut jo kauan aikaa, mutta nyt vasta muistin mainita asiasta täällä.

Nimittäin. Minäkin oikeastaan pääsin Sara-lehteen tähän juttuun! Jutussa (s. 82-83) on maininta toisesta tandemhyppääjästä (eli minusta :D :D :D) ja tarkemmin tämä katkelma jutusta kuuluu näin:

"Koneessa ei ole penkkejä. Konttaamme toisen tandemhyppääjän kanssa istumaan lattialle hyppymestareihimme kiinnitettyinä. Nyt lasit silmille ja kohti neljän kilometrin korkeutta. Tunnistan allani Helsingistä Suvilahden voimalat ja Olympiastadionin."

Aika siistiä siis päästä valtakunnalliseen naistenlehteen! :)

Voi että. Taas kun muistelen tuota uskomatonta kokemusta, niin mieli tekisi taivaalle taas... Pitää alkaa pistää säästöpossuun rahaa kurssia varten. Jospa ensi kesänä..

Niin ja selvennykseksi, että näissä kuvissa on jutun toimittaja, en minä.