sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Gourmet Baltic Princess & Signature-menu

Kävimme 22 tunnin miniristeilyllä Baltic Princessillä Helsingistä Tallinnaan jokunen aika sitten. Emme käyneet maissa Tallinnan päässä, vaan pysyttelimme laivassa koko ajan. Illalla kävimme syömässä pitkän kaavan mukaan Gourmet Baltic Princess -ravintolassa. Siitä enemmän myöhemmin tässä postauksessa. 

Mutta pakko on erikseen vuodattaa, kun seuraavana päivänä paluumatkalla ajattelimme testata lounaalla buffetin, kun emme ole pitkään aikaan laivan buffetissa syöneet. Viime reissuilla on tullut syötyä laivan muissa ravintoloissa tai miehen keikkareissuilla miehistön messissä. Huh huh mikä puhvetti. Siis oikeesti. Iso pettymys oli, kun joka paikassa mainostettiin kuvin ja sanoin sushia. Minä menin sitten tietenkin ensimmäisenä sushipöydän ääreen, joka ammotti tyhjyttään ja kiilti puhtauttaan. Henkilökunnalta sain kuulla, että sushia on tarjolla vain iltabuffetissa. Just, tänks. Voisiko tästä pliis vaiks ilmoittaa jossakin meille sushifaneille???

Saimme kyllä mahamme täyteen, mutta koulujen ruokaloissakin on ihan varmasti parempaa ruokaa kuin tässä buffetissa. En tiedä, satuimmeko paikalle huonona päivänä, että muulloin on parempaa. No, ei tod olla jatkossa menossa buffettin tämän esityksen perusteella. Esim. liha- ja kanapalat olivat ihan kuivahtaneita, varmasti edellisillalta jääneitä, nyt vain uudestaan lämmitettyjä. Kasvispateen makua olisi ehkä voinut miettiä uudelleen, jos kokki sitä nyt edes on maistanut. Jne. Jne. Ei hyvä ei. Ihmettelimme vain, koska ei meille ennen ole mitään tällaisia traumoja jäänyt, kun olemme laivalla buffetissa olleet syömässä. Ihan kelpo ruokiahan ne ovat olleet. Mutta ei nyt. Huh huh sanon vielä kerran. Maksoimme 26 € per pää, max. 6 euroa olisin ruoasta maksanut, jos olisin tiennyt etukäteen mitä tuleman pitää. Emmekä voineet latkia viiniäkään hanasta loppueurojen kattamiseksi, koska meidän piti kummankin vielä ajaa autoa myöhemmin illalla laivan tultua satamaan. Kökkö sentään. :)
 
Mutta, onneksi saimme hyviäkin makuelämyksiäkin matkallamme, yökerhon ja pubin tiskien antimien lisäksi. :D Söimme menomatkan iltana seitsemän ruokalajin Signature-menun Gourmet Baltic Princess -ravintolassa, menu kustantaa ennakkoon ostettuna ja/tai Club One -asiakkaille viineineen 89 € per pää, muuten 97 €/hlö. Kokonaisarvosanaksi luonnehtisin ehkä hyvä 8. Eli ihan jees. Kaikki ei mennyt ihan nappiin, mutta hinta-laatusuhde oli positiivinen yllätys ja paikka paikoin oli oikein maukastakin viinien sopiessa mukavasti ruoan kanssa.

Ikkunapöydästä oli kiva tiirailla ohikulkevia laivoja merellä. :)

Menuun oli sovitettu Bodega Irius -viinitilan viinit. Viinitilasta kerrotaan Signature-menun esitteessä näin:
Espanjalainen Bodegas Irius -viinitila on maailman moderneimpia, jonka viinejä on luonnehdittu tulevaisuuden juomiksi. Bodegas Irius -viinit tulevat Somontanon ainutlaatuiselta viinialueelta. Pienet, mutta hienotekoiset ja aromaattiset rypäleet kypsyvät Ebron laaksossa, Pyreneiden juurella. Laaksossa rypäleiden kasvatus on todellista tiedettä, sillä valmistuksessa käytetään maailman edistyneintä teknologiaa. Vaikka Bodegas Irius on suhteellisen uusi tulokas markkinoilla, se on jo saanut tunnustusta niin kuluttajien kuin alan asiantuntijoiden keskuudessa.

Vahva veikkauksemme on, että ensin menun suunnittelussa on päätetty viinit ja ruokalajit sitten suunniteltu valittujen viinien mukaan. Tai näinhän sen täytyykin olla, jos kerran tietty viinitila on valittu yhteistyökumppaniksi, mitä heillä on tarjota. :) Ilmeisesti Bodegas Irius -viinitilalla ei tuoteta jälkiruokaviinejä, koska muuten viinit sopivat ruokien kanssa hyvin, mutta jälkiruoan kanssa ei kyllä ollenkaan. Makean Crema Catalanan kanssa oli valittu ihan tavallinen puolikuiva valkoviini.

Sisustus oli taattua laivameininkiä, ehkä vähän voisi jo keventää ja päivittää tälle vuosikymmenelle, tsori vaan... :) Mutta tykkään kyllä koukerokuvioista, että sinänsä kiva. :D En roudannut järkkäriä mukana, joten kuvat on otettu ihan vaan nokialaisella ja sitten vähän paranneltu photarilla. Kiitos vain sille, joka keksi photoshopin automaattitoiminnot, me like! :D



Sitten asiaan, eli ruokaan. Oli kyllä ensimmäinen amuse-bouche eli ns. keittiön tervehdys, joka oli merkitty listaan omaksi ruokalajikseen. :) Yleensähän fine dining -paikoissa nämä tervehdykset tulevat surprisena pöytään ruokalajien väleissä. Mutta täällä saimme ennakkotiedon lukemalla listalta mitä ensimmäisenä tulee. Tosin listalla ei lukenut mikä ruokalaji tämä on, enkä toki muistanut ottaa kuvaa, mutta muistelimme nyt jälkikäteen annoksen olleen kivanmakuinen leipäpalanen, jossa päällä oli jotain marinoitua kasvista. Olipas hyödyllinen tieto, mutta siitäs saitte tiedon kuitenkin. :D

Ensimmäinen varsinainen alkupala oli Kevyesti savustettua graavattua kampasimpukkaa, retikka-kurkkusalaattia ja tuorejuustokastiketta, jonka viininä oli Blanco Absum Varietales, Somontano, Spain 2009. Minäkin söin raakaa kampasimpukkaa, luitte oikein! :) Kampasimpukka graavattuna maistui lähinnä graavikalalle. Paistettuna tykkään kampasimpukasta eniten, silloin se saa mielestäni "omimman" makunsa. Mutta annos oli silti ihan hyvä ja viini toimi ruoan kanssa mukavasti.



Seuraavana alkupalana söimme Hiillostettua hummeria, ruskistettua voimajoneesia ja kuivattua mustaa oliivia Chardonnay Absum Colección, Somontano, Spain 2007 -viinin kera. I <3 hummeri. Mitäpä sitä muuta ihminen tarvitsisikaan kuin hummeria, samppanjaa ja suklaata. Minä ainakin pärjäisin näillä. Tässä annoksessa mukava uusi tuttavuus oli kuivattu oliivirouhe. Mieheni heti rupesi miettimään, mitenköhän sitä voisi valmistaa itse. Vaikka oliivit eivät ole minun suosikkeihini tähän asti kuuluneetkaan, olen nyt tietoisesti ruvennut niiden makua opettelemaan ja totuttelemaan. Tämä rouhe oli hyvä alku, se oli jopa hyvää! Ja sopi annoksen muiden ruoka-aineiden kanssa kivasti. 

Tämä annos oli muuten hauskasti aseteltu lautasen yhdelle laidalle! Pisti vain silmään. :) Muutenkin annokset oli kauniisti aseteltu, pointsit siitä.


Tähän väliin ennen lämpimiä pääruokia tuli "oikea" keittiön tervehdys, siis listan ulkopuolelta! :) Kiva kylmä hapan sitruunainen sorbetti teki terää ja "puhdisti suun", niin kuin tarjoilijamme sanoi.



Ensimmäinen lämmin pääruoka oli Bacalau-turskaa ja graavilohta, mustariisipaellaa, suolayrttiä ja paahdettua paprikaa. Viininä tässä ruokalajissa oli Crianza Albat Elit, Somontano, Spain 2005. Nyt ei mennyt tämän ruokalajin kanssa kaikki ihan niin kuin Strömsössä. Ruoan maku peittosi viinin ihan 7-0. Viini kyllä periaatteessa sopi yhteen ruokalajin kanssa ihan jees, mutta ei pärjännyt ruoan voimakkaille mauille. Tai lähinnä suolalle. En tiedä oliko kokilta vähän holahtanut suolapurkista kaloihin suolaa niin kuin meikäläiselle tapaa käydä, vai miten kauan näitä fisuja oli suolavedessä oikein liotettu. Maukas mustariisipaella oli siis välttämätön "lieventäjä", että kalapaloja pystyi syömään. Toisekseen, graavilohta ei näkynyt lautasella, vai näettekö te? :D Suht kypsältä tuo lohi meidän suussa ainakin vaikutti. Ja se pala oli lämmin. Ei ehkä perinteisin käsitys graavilohesta. :D

Sitten seurasi lihapääruoka: Paahdettua marmorihärän ulkoseläkettä, mustapippurikastiketta, tryffeli-perunapyreetä, chorizo-makkaraa ja beluga-linssejä Irius, Seleccion, Somontano, Spain 2004 -viinin kera. Edellisestä annoksesta pettyneenä ensimmäisenä suurin piirtein yhteen ääneen rupesimme ihmettelemään, että missäköhän se chorizo nyt sitten on. Hetken piti maistella, ennen kuin tajusimme, että makkara oli jauhettu linssien kanssa! :) Linssien kanssa ainakin chorizon maun maistoimme. Liha oli aika täydellisen kypsyistä, hyvä hyvä! Pyree oli ihan ok, ei nyt mitenkään makuhermoja räjäyttänyt. Makkaralinssiseos taas oli varsin maukasta, samoin kuin mustapippurikastike.

Vaikka kehuin annosten asettelua aikaisemmin, niin tämä nyt ehkä kuitenkin näyttää vähän tuommoiselta niinku "kunhan kaikki siinä lautasella nyt vaan on" -tyyppiseltä. :) No, kaikessa ei voi onnistua.

Jälkkärit alkoivat Manchego-juustolla ja vanilja-viikunahillokkeella. Juustolle ei tullut omaa viiniä. Juusto oli ihan perusmanchegoa, ei räjäyttänyt tajuntaa, parempaakin manchegoa olemme maistaneet. Mutta ikinä en ole juustoa lautaselle jättänyt, ihan hyvää oli tämäkin. :) Hilloke pelasti, se oli tosi hyvää ja sopi juuston kanssa!

Makea jälkiruoka oli sitten Crema Catalana, karamelliomenan ja tyrnihillokkeen kanssa, niin kuin tuolla postauksen alussa jo mainitsin. Viiniksi oli valittu valkoviini La Rodetta Blanco, Spain 2010. Ei sopinut sitten ollenkaan makean jälkiruoan kanssa. Täytyy olla niin, että tällä viinitalolla ei ole tarjota jälkiruokaviinejä, koska tällainen valinta oli tehty. Jos asia on toisin, että jälkiruokaviinejä olisikin tältä tilalta tarjolla, mutta silti oli tämä viini valittu, niin oho. Minäkin osaisin tällä vähäisellä kokemuksella valita paremman viinin! Siis itse viinissähän ei ollut mitään vikaa, se oli hyvä ja hyvänmakuinen. Mutta ei ollenkaan sopiva makean jälkiruoan kanssa. Jälkiruoka oli naminami, erityisesti kirpsakka tyrni toi mukavan piristävän aksentin perinteiseen kermajälkkäriin.


2 kommenttia:

  1. 1. hääpäivänä lähdimme Siljan Wine & Dine riseilylle, johon kuului sommelierin johdolla viinimaistelua ja menomatkalla pitkä kaavan mukainen erikoisillallinen.

    Tukholmassa en sen jälkeen ole ollutkaan. Tallinnassa käyn työmatkoilla useamman kerran vuodessa, mutta laivalla en yleensä syö mitään, en edes aamiasta, sen syön kotona. Mieluummin syön maissa jossain kivassa pikku ravintolassa, joita Tallinnassa riittää, jos vain aika antaa myöten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa kivalta tuo viinimaistelu! Pitää pistää korvan taakse. Meidänkin alkuperäinen suunnitelma oli käydä Tallinnassa aamupalalla, mutta ei jaksettukaan nousta ja nukuttiin vaan myöhälle. Sen takia "jouduttiinkin" sitten tuonne buffettiin... Olisi vaan kannattanut pitää originaalisuunnitelmasta kiinni ja tutustua Tallinnan ihanaan tarjontaan! :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...